|
Tekstit : Liisa Jussila
HIIRI HIPSULAISEN ENSIMMÄINEN JOULU
Hiiri
siinä Hipsulainen,
tonttulakki päässä.
Mullan alla koti pikkulainen,
kun maa on kerran jäässä.
Lumikatto
suojan antaa,
perhe pesii siellä,
ja kun joulun helke kotiin kantaa,
ei lumikaan oo tiellä.
Näky
on niin suurenmoinen,
koko tähtitaivaan hohde.
Oispa meillä riemu moinen,
kuin hiirulaisen jouluonnen kohde.
Tässä
minun tervehdys,
niin kuin läksy koulun.
Tähtitaivas loistakoon
sydämeesi Joulun!
HIIRI
HIPSULAISEN TALVILOMA
Ihanaa
nyt lunta sataa,
Hiirulainen hihkuu,
suksilla kun rientää lumikummun rataa.
Lumisade loppui, vettä, vettä tihkuu.
Kaukana on koti ja hukkui
paluulatu!
Autot viiltää ohi ja edessä vain loskainen
on katu.
Itkua jo tuhertaa, oispa mulla alla nyt
lentävä tuo hiirimatto,
hätää ei nyt oisi ja pääni päällä olis
kohta oman kodin katto.
Hiirulaisen poissaolon äiti
heti huomas,
tuli kiire hoppu,
Hipsulaisen löysi ja talven seikkailulle
tuli onnellinen loppu.
HIPSULAISEN VAPPURETKI
Hipsulainen
havahtuu pienen tytön parkuun,
syykin selviää, tytöltä kun pääsi ilmapallo karkuun!
Auttamisen halu hiirulaisen voittaa,
sillä tässä hälle näytön paikka koittaa,
alkaa pikajuoksu, kiivas maratoni
olen ravihiiri enkä ikivanha koni!
Narusta sai
kiinni
ja puuskatuuli pukkas alle,
eikun ylös ja lento maailmalle!
Maailma on avaraa,
täältä kaiken nähdä saa.
Puiden latvat, järvi alla,
leijun tässä kaikkialla.
Autuus loppui
hetkeen,
kun pelko sisimpään jo hiipi,
kaukaa taivaalta kun esiin pisti
hiirihaukan siipi.
Jäykistävä kuolonvaara hiirulaista uhkas,
silloin juuri tuulenpuuskas
havunneula ilmapallon puhkas!
Tuhatta ja
sataa -alastulo Benzihypyn voitti,
eikä kivut, säryt haitanneet - niin suuri
oli kokemisen onni ja elämäkin voitti!
HIPSULAISEN JUHANNUS
Kesäkuussa
illansuussa
viettää Hipsulainen
keskikesän juhlaa,
eikä untenmaille
tätä suurta juhlaa tuhlaa.
Palokunta
rauhan saa
vaikka kokot roihuaa.
Hiirityttö, kaunis niin kuin
hiirenvirna
viereen siinä istahtuu,
- Hipsulainen rakastuu.
Valvomisen silti uni hellä voitti,
silmät sulki,
Hiirenvirna, unissakko
hän vain kulki?
Mietityttää
juhannuksen
taikapiiri,
mutta herätessään
Hipsulainen oli
ONNELLINEN HIIRI.
HIPSULAISEN KESKIKESÄ JA SYKSY
Kesän hehku
oli Hipsulaiselle aivan uutta;
lämpöä, valoa, ihanuutta,
kukkia, liverrystä. Ötököita.
Tarjolla herkkupöytä
kuin ilman töitä!
Mutta yhdessä
yössä maisema muuttui.
Kotipolku kun melkein puuttui.
Outoja kasvaja näkyy kaikkialla
ja uutta puhkeaa mullan alta!
Valistaa äiti: Hipsulainen pieni,
ei se ole kasvi se on sieni.
Nyt syksy on tullut,
muistele mennyttä kesää.
Oiskohon aika siis ajatella jo
omaa pesää.
Tuli elokuun
ilta ja täysikuu
löytyi Hiirenvirna
ja onnesta lehtiä varisti puu!
HIPSULAISPERHEEN JOULUNODOTUS
Löysi
Hiirenvirna ja Hipsulainen
oman kodin kolon
ja uurastusten jälkeen
tunne täytti onnellisen olon.
Talvi saa nyt tulla
on yllä oma orsi
ja kotiosoitteena ulkona
on jäinen oljenkorsi.
Maan uumen hehkuu lämpöä
ja kiire hiipuu hiljaa,
kun varastot on täynnä syksyn jyväviljaa.
Ja kun
ihmislasten kodeissa
on kinkutkin jo kystä,
Hipsulaisen perheeseen
odotetaan perheenlisäystä.
On olkiseimi valmiina
niin kuin joulutarinasta
niinpä Hiirenvirna ja Hipsulainen
toivovatkin monta hiirilasta.
Odotus on
onnea,
kun sydän sitä halaa,
Joulu mielet herkistää
ja lapsuus mieleen palaa.
TALVIKUULUMISIA HIPSULAISEN JA
HIIRENVIRNAN PERHEESTÄ
Vikinää
kuuluu nyt Hipsulasta,
jossa vietetään oloa onnekasta.
Pesän lämpöä ei edes pakkaset haittaa,
sillä vilinää riittää ja ruokakin maittaa.
Neljä on pienoista hiirilasta
ja nimet he saivat äsken vasta:
Hemppu, Himppu, Hippu ja Hipsuli,
eli jatkossa seurataan kolmea poikaa
ja yhtä tyttölasta.
Kultakimpaleita
heistä toki on kaikki, vaikka yksi
oli jäädä heti alkuunsa hylätyksi,
nuorin ja heikoin se tyttöhiiri
oli poikien leikeissä tallautua alle,
veljet kun rynni aina kaikkialle.
Heikoin lenkki elämässä
onneksi ei pätenyt
kuitenkaan tässä.
Isähiiri Hipsulaisen sydän aivan suli,
aina kun heiveröinen Hipsuli isän syliin tuli.
Tuli kotiin kuria ja
komennusta
ja Hipsulille takaan, jotain suurta tulee susta.
On sulla sisua, siis pääsi nosta,
älä silti syrjintää
muille kosta.
Hipsulini pienoinen tämä mieleesi paina,
vaikka kolhut kalvaa, hyvyys voittaa aina.
HIPSULIN KOSKENLASKU
Lapsilla ei ole
leikeistä pulaa
kohisemalla kun lumikinokset
sulaa.
Puroja hauska on maahan kaivaa
ja uittaa tuohipursista kaarnalaivaa.
Hiirulaislapset
piilossa seuraavat puuhia salaa
ja kaarnalaivalla seilaamaan mielet halaa,
mutta Hemppu on painava, Himppu hidas
ja Hippua vauhti hirvittää;
jäljelle vain siis pikkuinen Hipsuli jää.
Kohta laiva
saapuu mutkaan tähän
ja Hipsulia hirvittää poikien päätös vähän.
Hiiop, hiiop he Hipsulin heittää
ja Hipsuli silmänsä kauhusta peittää.
Mutta ei sattunut haveria eikä turmaa,
Hipsuli on kyydissä ja nauttii vauhdin hurmaa.
Kunnes edessä
olikin kivinen koski,
pelosta ja kauhusta nyki
viikset ja poski.
Kaarnavene halkesi, sen kivikko mursi,
lento ilmaan ja mätkäys
maahan,jäi Hipsulin käteen vain
kaarnanpala ja tuohinen
pursi.
Vaivihkaa
veljet siinä hellivät sankaritarta
ja häpesivät, koska kukin heistä olikin ollut arka.
Jäi Hipsulille huikeasta matkasta tuohinen
pursi ja palanen kaarnan,
mutta pojat saivat isältänsä
rangaistuksesi nuhdesaarnan.
Salaa mielessänsä
isä Hipsulainen kuitenkin
muisteli muinoista Vappua ja
omaa ilmapallomatkaa
ja hykertävää mielihyvää
tunsi, kun pikkuruinen Hipsuli
isänsä vauhdikasta perinnettä jatkaa!
HEMPPU HIPSULAISEN YÖRETKI
Syvälle metsän
siimekseen
nyt öisen retkeni teen
enkä tästä kerro kenellekään,
yksin vain matkalle meen.
Minähän olen sen Hipsulaisperheen
voimakas poika Hemppu,
oikea kunnon heppu,
pikkuisen ruokaa mukaani otan,
selkään siis eväsreppu.
Matkani alkaa, kun perhe jo nukkuu
ja se öinen käki kukkuu.
Metsä onkin syvä ja synkkä,
pelottava kuin aave,
uhmakkaalta retki tuntuu,
mutta todeksi on tehtävä haave.
Hetken päästä metsä loistaa
kuin taivaalta pudonnein tähdin,
onneksi alkupelkoni voitin ja
sittenkin matkalle lähdin.
Huuhkajan huhuilu lähestyy,
pelko on silti poissa,
mutta kun siipien läiske on aivan liki,
iski kuolemanpelko ja tuskankin hiki.
Niskaan jo tarttui ja
tempaisi mukaan,
silmissä sumeni olo,
joku pelasti kynsistä kauhean pedon
turvapaikkana myyrän kolo.
Yöllä isä Hipsulainen huomas repun poissaolon.
Tuli äkkilähtö siitä yön selkään.
Kiiltomadot reittiä valaisee, pahinta vain pelkään.
Oli liki piti tilanne ja
kauhusta jäykkänä pieni Hemppu-polo,
ja aivan kuin viime tingassa oli pelastus tuo kohtalokas myyrän kolo!
Näin toteutui Hempun hurja
haave
sekä tuli huima annos kokemusta uutta,
mutta muulle perheelle ei kerrottukaan tätä öistä salaisuutta.
HIPSULAISTEN
UUSI OSOITE
Ehtiköhän
kukaan ollenkaan jo luulla,
miksi Hipsulaisista ei enää mitään kuulla?
Mihinkä koloon ne hiirulaiset aivan hukkui,
vai unholaanko perhe vallan nukkui.
Ei nyt aivan,
kohtalo vain oli
kuin uppoavan laivan.
Pois vain oli paettava konejättiläisten alta,
kotimetsä ryskyen kun kaatui kaikkialta.
Äkkilähtö
evakkoon ; nyt henkien on taisto,
mutta isä-Hipsulaisen viiksissä toimikin se
hiiren suuntavaisto.
Vaikka kaikki oli sekaisin
ja aivan mullin mallin,
navigointii onnistui,
kun perhe löysi navetan ja tallin.
Heinien alta löytyi
se koti,
lämmin kuin saunavasta,
täällä tuuditan perheeni ja
monta lastenlasta.
HIPSULAISET JA LAUHKEA LAMMAS PURNAUSTUULELLA
Ei täysin
onnea huokunut uusi koti,
lapset kun muuttoa tämän tästä vastaan soti.
”Eihän täällä edes ruoka voi maittaa,
kun on nuuhkittava navetan hajuhaittaa.
Silkkinen turkkikin haisee aina,
eikä sitä asiaa noin vain villasella paina!”
Kaiholla muistavat raikasta metsää ja kotikulmaa,
on ongelma vaikea ja tuottaa pulmaa.
Neuvokas isä
keksi kuitenkin keinon parhaan,
tehdäänpäs retki tuonne navetan puolelle eläintarhaan.
Orrella kotkotti kirjavat kanat,
ja lampaiden karsinasta kuului purnaavat sanat,
kun pienin suloinen karitsa sätti ja potki,
riitaa haastoi ja paikkoja sotki.
”Minä en
olekaan mikään lauhkea lammas,
vaan kiukkuinen ja äreä kuin
vihoitteleva hammas.
Tallaan ja sotken kaikki kukat
ja olen pahempi kuin kaikki susihukat.”
Eli mitä
opimmekaan tässä,
näin on myös eläinten elämässä.
Nuoret ei kangistu aina kaavaan,
vaikka se olisikin kuin myrkkyä haavaan.
|
