ETUSIVU  HAKEMISTO  HISTORIAA

Ala-Honkajoen asutushistoriaa.gif (2506 bytes)

 
1999-04-21 Raimo E. Harju

Ala-Honkajoen asutushistoriaa

1. Pohjois-Satakunnan erämaiden asuttaminen

Ala-Honkajoen asuttaminen liittyy kiinteästi Satakunnan viimeiseen uudisasutuskauteen ennen isojakoa. Suuri alue entisiä ylä-satakuntalaisten erämaita ja kruunun yhteismaita nykyisen kutistuneen Satakunnan maakunnan pohjoisosassa oli vielä täysin asumatonta 1600-luvun alkupuolella. Tämä alue rajoittui lännessä Merikarvian rantakyliin, pohjoisessa Isojokeen, etelässä Pomarkun ja Lassilan kyliin ja idässä Kanpäänpään kylään. Osittain tämä alue on sama, mistä on käytetty nimeä ”Reuttamo”1,2. Vähitellen 1600-luvun aikana, mutta erityisesti sen kahtena viimeisenä vuosikymmenenä, tälle alueelle syntyivät nykyisten kylien alut, ensin yksittäisinä taloina ja myöhemmin muutaman talon kylinä. Nämä loivat perustan omille kappeleille ja seurakunnille ja vielä myöhemmin kunnalliselle itsehallinnolla Valitettavasti nyt yli kolmesataa vuotta myöhemmin kehitys on kääntynyt toiseen suuntaan.

Vielä 1600-luvun alkupuolella Siikaista ei ollut olemassakaan. Vasta v. 1655 syntyi asutusta Otamolle. Entinen karkkulaisten erämaa Lautjärvi asutettiin v. 1663, nykyisen kirkonkylän, entisen Siaskarin eräkappaleen, ensimmäinen asutusyritys tapahtui v. 1675. Hirvijärven kylään perustettiin kolme tilaa v. 1685, Leväsjoelle kaksi v. 1686, Siikaisten kylä asutettiin pysyvästi v. 1687, Leppijärvi v. 1688, Peräkoski eli Sammi v. 1689, Petkele v. 1691 ja Vuorijärvi v. 16933. Näin nykyinen Siikaisten alue asutettiin muutamassa kymmenessä vuodessa. Vastaavasti Pomarkun koko asutus oli vielä 1660-luvulla tiheässä viiden talon ryhmäkylässä4, mutta jo ennen vuosisadan loppua syntyivät lähes kaikkien nykyisten kylien idut. Kiilholmaan, Tuunajärvelle ja Längelmäelle perustettiin kruununtilat v. 1686 ja Honkakoskikin sai asutuksensa heti suurten kuolonvuosien jälkeen v. 16983.

Suur-Ikaalisten alueella Karvian pysyvä asutus syntyi noin v. 1620, Kyynärjärvi ja Vuorenmaa oli asutettu Kankaanpäästä 1630-luvulla1. Honkajoen ensimmäinen pysyvä asutus perustettiin Ikaalisten pappilan torpaksi v. 1671, Veneskoski ja Lavasjärvi asutettiin v. 16865. Samana vuonna myös Kilvakkalan Lauri Eskonpoika Soini perusti Venesjärven asutuksen5. Vuonna 1691 syntyi myös Honkajoen eteläosan toinen talo, Pihlajaniemi, ja v. 1693 syntyivät Salonen, Kodesjoensuu ja Pitkäkoski5. Aivan luonnollisesti Ala-Honkajokikin sai asutuksensa tässä vaiheessa.

Yllämainittu erämaa-alue oli Ylä- ja Ala-Satakunnan raja-aluetta, eikä tämänkään rajan kulku ollut selvä, vaikkei siitä niin paljon riidelty, kuin Pohjanmaan ja Satakunnan välisestä rajasta6. Hannu Hannunpojan7 kartoissa 1650-luvulla raja oli hahmoteltu kutakuinkin nykyiselle paikalleen, mutta eräässä myöhemmässä kartassa8 Kyrö ulottui aina Merikarvian Kuvaskankaalle saakka. Pomarkun v. 1686 uudisasutuskartoissa ympäristön erämaiden sanottiin kuuluvan hämäläisille, kuitenkin sekä Pomarkku että Lassila ruotsalaisasutuksen synnyttäminä olivat aina kuuluneet Ala-Satakuntaan ja Ulvilaan. Sekä Peräkosken eli Siikaisten Samminkylän uudisasukas pomarkkulainen Martti Niilonpoika Nissi että Pomarkun Tuunajärven Risto Olavinpoika Sikala olivat molemmat aluksi merkitty sekä Ulvilaan3 että Ikaalisiin5. Joka tapauksessa vasta erämaan asutus, niin täällä kuin Pohjanmaan vastaisella rajallakin, toi tarpeen määritellä rajat riidattomasti.

Uudisasuksessa Ala- ja Ylä-Satakunnan puolella oli eroja. Siikaisten ja Pomarkun uudistilat kartoitettiin ensiksi ja niille määrättiin mantaali eli verotusarvo ja asukkaat houkuteltiin verovapauksille uudisraivaukseen. Mutta Ikaalisten erämailla kruunu näyttää olleen passiivisempi. Asukas sai kruunun virkamiehiltä luvan perustaa asumuksensa kruunun yhteismaalle ja varsinainen kartoitus ja manttaali määrättiin myöhemmin. Varmasti täällä myös uudisasutuksen edellytykset olivat paljon huonommat kuin etelämpänä. Näin syntynyt asutus oli yksinäistaloasutusta ja maakirjoissa käsiteltiin Ylä-Satakunnan uudistaloja omina kylinään aina isoonjakoon asti.

2. Ala-Honkajoen ensimmäiset asukkaat

Nykyisen Ala-Honkajoen alueen ensimmäiselle uudisasukkaalle Juho Matinpojalle paikka ei varmaan ollut vieras, sillä hänen veljensä 9 Matti Matinpoika oli isännöinyt Kyynärjärveä jo yli kymmenen vuotta. Juho Matinpoika perusti Koivukosken eli Koukun talon. Sirpa ja Arvi Rajalan10 mukaan veljekset olivat kotoisin Jämijärven Alapeijarilta, jossa Suomen asutuksen yleisluettelossa (SAY) näkyy Juho v. 1673 ja vielä v. 1682. Edelleen heidän mukaansa kolmas veli Yrjö Matinpoika isännöi Jämijärven Rotua ja täällä esiintyy SAY:ssä Juho Matinpoika itsellisinä v. 1687. Seuraavaksi Juho Matinpoika ja Riitta-vaimo näkyvät jo Koivukoskessa v. 1695. Käräjillä puhuttiin Juho Koukusta Koivukoskessa, jolloin nimi Koukku esiintyi sukunimen kaltaisena liikanimenä. Koivukosken uudisasutus ja siis koko Ala-Honkajoen kylä on perustettu mahdollisesti jo v. 1688, sillä vuoden 1689 syyskäräjillä11 Ikaalisten Vatsiaisten kylän isännät Matti Sipinpoika (Luukas), Jaakko Yrjönpoika (Hannu) ja Matti Paavonpoika sekä Kartun kylän Mikko Sälli valittivat uudisasukas Juho Matinpojan viljelevän heidän maitaan Karvian joen varrella. Erityisesti mainittiin Vatsiaisten kylän omistama Karviaisten niitty ja Sällin omistama Kortiston niitty. Tähän Mikko Sällillä oli esittää lainlukija Daniel Simonpojan 26.2.1668 antama tuomio.

Toiseksi vanhimmaksi taloksi on katsottava Kovaluoma, sillä Yrjö Tuomaanpoika ja Maalin on merkitty sinne jo vuosina 1696-97. Kovaluoman nimi esiintyy varsinkin kirkonarkistossa milloin Kuivaluomana tai Kavoluomana. Nälkävuodet varmaankin pakottivat Yrjön väistymään sillä jo seuravana vuonna siellä asui Heikki Yrjönpoika Jankkari. Heikki oli naimissa Pomarkun Savon tyttären kanssa ja oli ollut siellä renkinä ennenkun muutti Ala-Honkajoelle. Tämäkään suku ei jäänyt Kovaluomaan, sillä jo isonvihan jälkeen siellä isännöi Kortteiston Erkin poika Tuomas.

Kolmas talo talo, joka varmaan perustettiin juuri vielä 1600-luvun puolella oli Kortteisto eli Lemppu. Sen perustivat Erkki Tuomaanpoika ja Anna Joosepintytär. Heidän sukujuuriaan ei tunneta, mutta mahdollisesti he olivat kankaanpääläisiä. Erkin isä Tuomas näkyy SAY:ssä renkinä Kankaanpäässä ja Vuorenmaassa ja oli todennäköisesti juuri se Tuomas Olavinpoika, joka nälkävuosina kuoli siellä. Erkin äiti tunnetaan vain etunimeltä Kaisa. Erkki ei kuitenkaan liene Koukun sukulaisia, sillä kun Erkin sisar Liisa oli v. 1702 piikana Koivukoskella ja sai siellä aviottoman pojan, niin Erkki Tuomaanpoika syytti Juho Matinpoikaa lapsen isäksi12. Juttua käsiteltiin useillä käräjillä ilmeisti hovioikeutta myöten, eivätkä Koivukosken ja Kortteiston välit myöhemminkään näy ainakaan enempiin avioliittoihin johtaneen. Erkki Tuomaanpoika jätti melkoisen panoksen ympäristön väestöön. Erkin vanhin poika Erkki jäi Kortteiston isännäksi, Tuomas siirtyi Kovaluomaan, Juho perusti Pomarkun Kivijärven, Matista tuli isäntä Yli-Krakalle, Pekasta Jönkkärille ja Joosepista Luomajärvelle. Lemppu-nimi13 näyttää liittyvän enemmän paikkaan kuin henkilöön, sillä myös Kortteiston seuraavasta isännästä käytettiin tätä nimeä. Lempun sukua on myös tämän kirjoittaja.

3. Jokiseutu

Ala-Honkajoen nimestä jo voi päätellä Honkajoen läheisyyden, mutta nykyinen kylän nimi syntyi vasta yli sata vuotta Koivukosken talon perustamisen jälkeen. Kun seuraa Ikaalisten erämaiden asutusta kirkonarkiston historiakirjoista, esim. kastettujen luettelosta, niin siellä mainitaan mm Jokiseutu (Jokis) ja Keisa. Honkajoen eteläosa kuului Jokiseutuun ja pohjoisosa oli Keisa, mutta Keisa-nimen käyttö oli satunnaisempaa. Kun Jaakko Honko perusti Jokiseudulle torpan, sitä sanottiin Jokihonkoksi, tai kun Esko Paasto Isoröyhiöstä muutti Jokiseudelle käytettiin talosta nimeä Jokipaasto (eli Kodesjoensuu). Mutta Jokiseutu ulottui myös nykyisen Ala-Honkajoen alueelle, sillä kun Vihteljärvellä syntynyt Heikki Yrjönpoika Jankkari muutti autioksi jääneeseen Kovaluomaan, sai talo toisenkin nimen: Jokijankkari.

Jokiseutu esiintyy Ikaalisten kirkonarkistossa n 1740-luvulle asti ja taas uudestaan Kankaanpään kirkonarkistossa satunnaisesti 1700-luvun lopulla ja säännöllisesti 1800-luvulla. Tällöin se jo käsittikin vain nykyisen Ala-Honkajoen alueen ja joskus myös jonkun Kyynärjärven kylän talon. Sen sijaan nimeä Ala-Honkajoki ei esiinny esimerkiksi Kankaanpään kastettujen luettelossa vuoteen 1840 yhtään kertaan, vaan aina käytetään pelkkää Jokiseutua (Jockis).

4. Kantatilat

Maakirja on läänin veroasiakirja, johon merkittiin pitäjittäin talojen maanluonnot ja verot. Esimerkiksi vuoden 1745 Ylä-Satakunnan kihlakunnan Ikaalisten pitäjän maakirjassa14 luetellaan rälssitilat, perintötilat, kruununtilat ja manttaaliin merkitsemättömät kruununtorpat. Sen sijaan yksityisten talojen torppia ei maakirjoissa mainita. Tässä maakirjassa Koivukoskella eli Koukulla oli manttaali 1/6 ja Kortteistolla eli Lempulla 1/8. Koukku oli kartoitettu Honkajoen talojen kanssa v. 169315 ja Suomen asutuksen yleisluetteloon koottujen henkikirjatietojen mukaan Koukku esiintyi kahtena talona jo v. 1748 ja Kortteisto v. 1751. Kortteistosta syntyneet Mäkelä ja Korteisto jaettiin uudestaan jo isossajaossa kuten myös Honkasalo. Taulukossa ovat kantatilat vuoden 190516 maakirjan mukaisesti. Taulukkoon on lisätty myös maarekisteri tietoja17.

5. Maanmittauksia

Verollepanon eli manttaliin panon edellytyksenä oli maanmittaus ja kartoitus. Kuten edellä on mainittu vain kahdella Ala-Honkajoen talolla oli manttaali jo 1700-luvun alkupuolella. Viisi taloa olivat kruununtorppina kiinteällä verolla, mutta ne saivat manttaalin v. 1779 samalla kuin kymmeniä muita Kankaanpään, Honkajoen ja Karvian taloja. Maamittari Jean Öhman mittasi v. 1768-69 kaikkien Ala-Honkajoen seitsemän talon maat ja näiden perusteella määrättiin viidelle kruununtorpalle manttaali. Näitä karttoja säilytetään nykyään Turun maakunta-arkistossa. Varsinainen isojaon toteutus Ala-Honkajoella alkoi Koivukosken talosta 27.8.179618. Pöytäkirjan mukaan Koivukoski kuului Alaseen Hongojokeen. Alanen oli kirjoitettu suomeksi vaikka pöytäkirja tietysti oli ruotsiksi. Myöhemmin îAlanenî oli vedetty yli ja merkitty tilalle îNedreî. Mutta aina käytettiin suomenkielistä termia Honga- tai Hongojoki. Jo kahden päivän kuluttua pidettiin kaikkien jakokunnan osakkaiden kokous Kovaluomassa. Maanmittarina toimi Daniel Wirzenius ja vieraina miehinä olivat mukana lautamies Kasperi Honko Kankaanpäästä ja itsellinen Tuomas Tanelinpoika Kovaluomasta. Kokouksen pöytäkirjan puumerkillään vahvistivat Heikki Pitkäkoski, kaksi Erkkiä Kodesjoensuusta, Juho Iso-Haapakoski, Erkki Vähä-Haapakoski, Erkki Kovaluoma, Tuomas Kavokoski, Tuomas Velhonoja, Juho ja Matti Koivukoski, Susanna ja Juho Kortteisto, Sakari Vataja, Erkki Kavoluoma, Matti Marjaniemi, vaimo Kirsti Antintytär miehensä Juho Salosen puolesta, Heikki Salonen, Tuomas Honkasalo, Antti Myllyharju ja Tuomas Sälliluoma.

Nämä olivat siis Ala-Honkajoen jakokunnan osakkaat. Kuten nimistä näkyy joukossa on useita nykyisen Honkajoen isäntiä. Isojako oli Vappulan8 mukaan aloitettu täällä v. 1691 siten, että muodostettiin Honkajoen jakokunta, johon kuuluivat nykyisen Honkajoen pohjoisosan talot ja lisäksi Karvian, Kantin ja Suomijärven taloja. Mutta Jokihongon kaksi taloa ja Pihlajaniemi eivat kuuluneet tähän jakokuntaan vaan muodostivat erilliset jakokunnat. Tästä jopa voisi herätä epäilys, saiko Honkajoki sittenkään nimeään Jokihongon talon mukaan. Sitten kun myös Ala-Honkajoella alkoi isojako ja sen jakokunta muodostettiin, niin alkuperäistä Honkajoen jakokuntaa nimitettiin joissakin asiakirjoissa Yli-Honkajoeksi.

Varsinaisesti isojaossa nykyisen Ala-Honkajoen alueelle syntyi vain viisi uutta tilaa, eli Pukanhaava, Santaluoma, Kivioja, Ristiluoma ja Hautala. Mutta ilmeisesti nämäkään eivät alunperin olleet talojen päivätöitä tekeviä torppareita, vaan mantaaliin merkitsemättömiä uudisasukkaita. Tilanne oli erilainen kuin esimerkiksi Pomarkussa, jossa kylän rajat oli käyty jo ennen isojakoa ja uudistilat muodostettiin kylän ns liikamaalle. Ala-Honkajoelle talot olivat erotettu kruunun yhteismaasta ja uusille asukkaille annettiin maata kruunun yhteismaasta. Tästä ilmeisesti johtui, että näitä kutsuttiin jo ennen isonjaon alkamista uudisasukkaiksi, mutta isonjaon jo alettua torppareiksi. Varsinainen päivätöitä tekevä torppariasutus syntyi vasta isonjaon alettua.

Ikaalisten pitäjän vuoden 1805 henkikirjassa19 on Honkajoen kylä, jossa on 21 maakirjanumeroa ja Ala-Honkajoen kylä, jossa on 30 maakirjanumeroa ja Jokihongon kylä kahdella numerolla ja yksinäinen Pihlajaniemi. Vasta viime vuosisadan lopulla, kun kunnallishallinto jo oli syntynyt ja Honkajoesta oli tullut oma kirkkoherrakuntansa, kirjoitettiin Honkajoelle oma maakirja. Tässä vaiheessa syntyi nykyään tunnettu Ala-Honkajoen kylä. Näin valtionhallinnon kannalta Honkajoen ja Kankaanpään nykyinen raja ei ole kuin sata vuotta vanha. Ulkopuolisen silmissä Ala-Honkajoen kylän ja Honkajoen kunnan välinen raja näyttää kulkevan tiheän asutuksen keskeltä. Selitys löytyy siitä, että kunnan rajat seurasivat kappelin rajoja ja kyseisen rajan kulku ratkaistiin todennäköisesti jo silloin kun honkajokilaiset v. 1732 anoivat isojokilaisten kanssa yhteistä pappia.

6. Myöhempiä jakoja

Maanmittauskonttorin arkiston maarekisterikirjasta17, jota ei muutamiin vuosiin ole enää pidetty ajantasalla, löytyy tietoja talojen halkomisista ja lohkomisista ja myös pinta-aloista hehtaareissa. Maarekisterikirjaan on merkitty isonjaon päättymispäiväksi 1.5.1835. Seuraavassa on lueteltu pääasiassa ennen itsenäisyyttä tapahtuneita lohkomisia ja halkomisia. Kavokosken kokonaispintala oli 239 ha, josta oli viljeltyä vuonna 1835 28 ha. Ensimmäinen lohkominen tapahtui vasta v. 1920, jolloin siitä lohkottiin Järvenrannan palstatila. Velhonojasta (496;40) lohkottiin Kankaanranta v. 1918. Koivukoskesta (439;28) lohkottiin Kalliokoski v. 1913 ja Koukusta (321;28) lohkottiin Ylikoski v. 1913. Sälliluoma (736;51) halottiin puoliksi v. 1892, Sälliluomaksi ja Lauriksi ja edelleen Sälliluomasta lohkottiin v. 1910 Harju ja Mäki ja Laurista lohkottiin v. 1912 Juhola ja Alhonmäki. Riihiluoma (377;57) halottiin puoliksi v. 1895 Riihiluomaan ja Tuomeen. Riiluomasta edelleen lohkottiin v. 1910 Alhonjärvi ja Tuomesta erotettiin v. 1917 Hietaniemen palstatila.

Ala-Honkajoen suurin kantatila oli Kovaluoma (1010;96), joka halottiin lähes puoliksi v. 1889 Kovaluomaan ja Jankkariin, mutta näistä muodostettiin sitten uudestaan Kovaluoma (0,396 osaa), Jankkari (0,47 osaa) ja Viinamäki (0,133 osaa). Kovaluomasta lohkottiin noin 1/3 Vähätaloksi ja Jankkarista lohkottiin v. 1914 Perkiömäki ja Lankoski. Korteisto (540;75) oli isonjaon alkaessa oli jo kerran jaettu ja jaettin jo v. 1806 uudestaan Vanhaantaloon ja Uuteentaloon. Vanhastatalosta lohkottiin v. 1910 Luomansuu ja v. 1913 Hiulumäki. Uudestalosta lohkottiin v. 1913 Välimäki ja loppu halottiin lähes puoliksi Uudeksitaloksi ja Rauhalaksi. Mäkelä (482;58) oli myös alkuperäista Korteistoa, mutta sai oman maakirjanumeronsa, koska jako oli tapahtunut jo 1700-luvun puolivälissä. Mäkelä myös esiintyi jo isonjaon jälkeen jaettuna Mäkelään ja Käkelään. Vuonna 1910 Käkelästä jaettin n. 1/3 Ylitalolle. Hautala (349;46) teki v. 1889 tilusvaihdon kruunun kanssa ja tästä (609;30) jaettiin Hautaviita v. 1907 ja v. 1918 Hautamäen palstatila. Honkasalokin oli jo isonjaon jälkeen jaettuna Honkasaloon (209;29) ja Mäntysaloon (182;31) ja molempien seuraavat maanmittaustoimitukset tapahtuivat vasta 1920-luvulla. Kavoluoma (675;100) jaettiin v. 1894 Hietaojaan ja Kavoluomaan niin, että Hietaoja sai 1/3 Kavoluomasta ja loppu Kavoluomaa jaettiin v. 1913 kolmeen yhtä suureen osaan, Kallioniemeen, Luomaniemeen ja Kavoluomaan.

Isojaossa muodostetut uudistilat olivat yleensä pieniä ja jakoja tapahtui vähän. Ristiluomasta (332;49) ha, jaettiin v. 1889 kolmasosa, josta syntyivat Kokemäki ja Franssila. Kiviojan (235;73) ja Santasen (152;45) ensimmäinen jakotoimitus tapahtui vasta v. 1927. Pukanhaavakin teki tilusvaihdon kruunun kanssa v. 1868 ja tästä (369;44) erotettiin 1/4 osa Härkisaareksi, joka liitettiin Honkajoen kuntaan. Myllyniemi (321;22) jaettiin v. 1916 likimain puoliksi Lähdekorpeen ja Myllyniemeen. Koivusalo (260;19) jaettiin v. 1898 Kauhaniemeen (0,275 osaa), Kovamäkeen (0,24) ja Koivuniemeen (0,485) ja Koivusalo edelleen noin puoliksi, jolloin syntyi Hautamäki. Vielä Koivusalosta erotettiin v. 1911 Jokiniemen ja Kivinevan palstatilat. Multisillasta (155;29) muodostettiin v. 1914 Saarenpää, Hakala, Mäkitalo ja Korvenaho, jolloin jäljelle jäänyt Multisilta oli enää 0,275 osaa alkuperäisestä.

Maakirjasta löytyy myös tieto siitä, että jossain vaiheessa, ainakin vuoden 1875 maakirjassa, Santanen, Pukanhaava, Myllyniemi ja Koivusalo kuuluivat Lammin uudiskylään ja Multisillalla oli Ala-Honkajoen numero 15. Mutta keisarillisen senaatin päätöksellä 27.10.1915 nämä tilat palautettiin Ala-Honkajoen kylään. Ala-Honkajoen kylään syntyi kuitenkin uusia kantatiloja, kun 1930-luvulla alettiin kruununmaalle muodostamaan valtion asutustiloja. Vuonna 1934 perustettiin numerot 20-25 eli Sillanpään, Vähä-Santasen, Koivuniemen, Kivilammen, Toukosen ja Tapiolan tilat. Vielä yksi asutustila muodostettiin v. 1941, nro 26, Perkiö. Vuonna 1990 perustettiin jo kantatila nro 50, mutta monet uudet tilat olivat valtion omistamia entisiä kruununmetsän alueita.

Maarekisteritiedoissa ei alunperin ollut mukana omistustietoja, muuta kuin ehkä perinnöksi ostajan nimi. Vuoden 1852 henkikirjasta20 nähdään, että Pukanhaavan omisti kruununnimismies J.V. Strömberg. Multisillasta eli Multasillasta oli tehty päätös16 v. 1841, että se piti liittää Kankaanpään kirkkoherran virkatilaan, mutta tämä osto ei sitten toteutunutkaan.

Taulukko. Ala-Honkajoen kantatalot

 

# nimi

todennäk.

verol- ko muu- uusi muut. uusi perinnöksi-

perusta-

lepa- mant- tos mtl tos mtl osto

misvuosi

no

taali

1 Kavokoski 1730 1779 0,250 1802 0,333 1824 0,188 1845-06-18
2 Velhonoja eli Velho 1736 1779 0,250 1802 0,417 1824 0,25 1869-10-20
3 Koivukoski (eli Koukku) 1688 1693? 0,167 1802 0,417 1824 0,25 1849-01-25
4 Koukku (jaettu ed.) 1748 1802 0,25 1824 0,167 1849-01-25
5 Sällinluoma 1705 1779 0,5 1802 0,375 1860-04-21
6 Riihiluoma (aluksi Riihilammi) 1735 1779 0,25 1802 0,417 1824 0,25 1875-03-15
7 Kovaluoma 1696 1779 0,5 1802 0,75 1824 0,5 1848-12-08
8 Vanhatalo (1/2 Kortteisto) 1699 <1723 0,125 1802 0,5 1824 0,146 1848-09-20
8 Uusitalo (jaettu ed.) 1806 1824 0,146 1848-08-02
9 Mäkelä (1/2 Kortteisto) 1751 1802 0,5 1824 0,146 1848-08-02
9 Käkelä (jaettu ed.) 1806 1824 0,146 1848-09-20
10 Hautala (Kirjaluoma) 1791 1802 0,25 1824 0,125 1849-01-25
11 Honkasalo 1764 1802 0,5 1824 0,125 1865-09-25
11 Mäntysalo (jaettu ed.) 1806? 1824 0,125 1841-06-09
12 Kavoluoma 1770 1802 0,625 1824 0,375 1875-10-11
13 Ristiluoma 1785 1802 0,25 1825 0,167 1849-01-25
14 Kivioja 1790 1802 0,25 1824 0,125 1849-11-21
15 Santanen 1786 1802 0,167 1824 0,125 1862-02-21
16 Pukanhaava 1780 1802 0,333 1825 0,167 1840-08-19
17 Myllyniemi 1825 0,125 1891-12-05
18 Koivusalo 1825 0,125 1862-02-21
19 Multisilta 1845 0,125 1859-12-30

Lähteet:

1 Pentti Alhonen, Pentti Papunen, Seija Sarkki-Isomaa, Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I vuoteen 1640. Vammala 1996, s. 199.
2 Pentti Alhonen, Matti Huurre, Pentti Papunen, Terhi Nallinmaa- Luoto, Hämeenkyrön historia I. Vammala 1983, s. 164-165.
3 Suomen asutuksen yleisluettelo (SAY), Ulvila (mikrofilmit SAY58- 60).
4 Martti Santavuori, Merikarvian historia. Vammala 1981, s. 133. Pomarkun kylä paloi v. 1664 kuten Otamon Antti Tapaninpoika Skytt oli ennustanut ja pomarkkulaiset haastoivat hänet käräjille.
5 Suomen asutuksen yleisluettelon konsepti, Ikaalinen (mf ES2181- 82).
6 Ulvilan syyskäräjät 1740, KA mm 69:558 (mf ES1953), syyskäräjät 1741, KA mm 70, (mf ES1954) ja talvikäräjät 1742, KA mm 72 (mf ES1954). Näissä esimerkiksi Siikaisten Sammin isäntä Heikki Matinpoika riiteli Jönkkärin Erkki Lempun kanssa Rynkäjoen ja Järvenpään niityistä ja Lampikosken torpparin Heikki Eskonpojan kanssa .
7 Hannu Hannunpojan kartta on esimerkiksi Hämeenkyrön historian sisälehdellä. Erikoista on, että Kyrön läntisen rajan sanotaan rajoittuvan Närpiön pitäjään.
8 Jorma Vappula, Honkajoen asutus ja olot Ruotsinvallan aikana. Kankaanpää 1982, s. 21.
9 Kyrön ja Ikaalisten kesäkäräjät 1690, KA nn 7:1570 (mf ES1966).
10 Sirpa Rajala ja Arvi Rajala, Jämijärven astushistoriaa, kirjassa Olavi Heikkilä, Jämijärvi vuosisatojen varrella, Kankaanpää 1992.
11 Kyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 1689, KA nn 7:1217 (mf ES1966).
12 Kyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 1702, KA nn 19:417 (mf ES1971). Tämän selvittelyissä kävi ilmi, että Erkki Tuomaanpojan vaimo oli juuri Joosepintytär, sillä tämä oli haastettu todistajaksi, niinkuin melkein kaikki kulmakunnan asukkaat.
13 Lemppu-nimellä voisi olla jokin yhteys Osaran torppaan Lampikoskeen, koska Lemppu esiintyi usein kirjoitettuna ä:llä: Lämpy, Lämppu ja Lampikoskikin on todennäköisesti sama kuin aiemmin mainittu Lämpikoski (Hämeenkyrön hist s. 165). Viljakkalassa oli myös Lempi-niminen talo.
14 Turun ja Porin läänin läänintilit 1745, KA 7544:502 (mf ES2540).
15 Kyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 1693, KA nn 10:619 (mf ES1698).
16 Turun ja Porin lääninkonttorin arkisto, maakirjat (säilytys Turun maakunta-arkistossa).
17 Ala-Honkajoen kylän maarekisterikirja Länsi-Suomen läänin maanmittauskonttorin arkistossa.
18 Ala-Honkajoen isojakoasiakirjat. Alkuperäisiä asiakirjoja säilytetään Länsi-Suomen läänin maanmittauskonttorin arkistossa Turussa, mutta mikrofilmatut kopiot ovat sekä Porin että Tampereen maanmittaustoimistoissa.
19 Ylä-Satakunnan yläosan kihlakunnan läänintilit 1805, henkikirja, KA 7846:653 (mf ES2254).
20 Ikaalisten kihlakunnan henkikirjoittajan arkisto Turun maakunta- arkistossa, Ba15.

Ylös