Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  MATKAILU  LINKKEJÄ

 

Suometar no 36, 05.09.1856
Kankaanpäästä, elokuussa

Meidän pitäjästä en muista nähneeni ainoatakaan uutista Suomettaresta, ja moni tuskin tiennee, missä Kankaanpää onkaan. Seuraapas siis minua, weikkonen, niin lähdemme sitäkin maanäärtä katsomaan. Jos Turusta taikka Tampereelta lähdemme, niin on soweliain kulkea kaunihin Hämeenkyrön kautta. Kyröskoskeakin woimme siwumennessä poiketa katsomaan saadaksemme woimia tämän jolsannäköisen matkan waiwoja kestämään. Tämä puoli Kyröä on suloisinta lehtimetsää, josta tawan takaa wiidan wäliltä loistaa siintywiä järwenpilkkoja. Toisella puolen Järwenkylää kuljemme kahden pienen järwen wälitse, siitä erästä jyrkkää ahdetta ylöspäin, ja nyt on synkkä, suunnaton kangas edessämme. Wieläkin kerran täytyy meidän katsastaa taappäin jäähywäiseksi noille ihanoille lehtewille kukkuloille, jotka jääwät meiltä toistaiseksi.

Nyt kuljemme tasaista kangasharjua, jolla välillä Kyrön ja Ikalisten raja on. Ikaalisista emme kumminkaan saa nähdä kuin hywin wähäsen taikka kowin kaukaa. Kun wähän ajan päästä kuljemme harjun wasempaa kuwetta alas, niin kunnas jakaantuu oikealla puolella, korkeana, soukkana ja jyrkkänä. Tämän kunnaan harjulle meidän täytyy kiiwetä ylös, waikka päiwän helle jo lienee meitä wäsyttänut ja kuumentuneen sora paiste wienyt meiltä woimiemme loputkin. Tämä kunnas on näet Watulanharju. Ja waiwasi tosin saat maksetuksi; sillä niin ihmeen kaunis tämä näköala on, että oikein silmilläsi juot wirwoitusta nääntyneelle ruumiillesi. Edessäsi on awara Kyrösselkä lahtinensa ja suuri osa Ikaalisten pitäjää, jopa tuolta kaukaa näkyy Ikaalisten kirkkokin, jonka niemelle kaupunkia sanotaan aiwottaman. Hiitten ja Pirkkalalaisten muistot puhuwat sinulle Kyrösselän rannoilta.

Mutta wihdoinkin palajamme maantielle. WehuWarwe-niminen kylä on jonkunmoinen lepopaikka, mutta sitten taas on pelkkä kangas edessä (25 uuden wirstan kestikiewarin wäli). Sora, kanerwikko ja tuolla täällä yksityinen puu, jonka kulowalkea taikka ukkonen on raiskannut, owat ainoat aineet, joita wäsynyt silmä woi keksiä. Tällä tawalla loppuu Ikaalinen ja nyt olet - Kankaanpäässä.

Luonto on yhä samanlainen. Mutta älä wielä; tuostapa näkyy huoneita ja pari aitausta keskellä kangasta ja wasemmalla tien warrella on suuri kirkas lähteensilmä, Kuninkaanlähde, jonka raikasta hywää wettä emme woi olla nauttimatta. Tämä jalo lähde luullaan olewan yksi wesi Uhrilähteen kanssa, joka toisella puolella kangasta, Ikaalisten puolella, Jämijärwen rannalla heruu useista kuohupäistä, jotka wälistä lakkaawat, wälistä uudella woimalla kuohuwat. Uhrilähde jo huomaamatta meiltä jäi; sillä siihen olisi jo edeltäpäin ollut poikkeeminen, mistä Soininharju näkyi kankahan oikeasta äärestä. Mutta tämä olisi suuri lento ollut, Kankaanpäähän mennessä.

Lähellä Kuninkaanlähdettä on tienhaara. Oikeanpuolen tie kulkee Kyläkarwian kappelin kautta Pohjanmaan Kauhajoelle ja on taas ikiwanha tie, joka muinoin oli ainoa matka Pohjanmaalta eteläänpäin. Kangas silloin nimettiin Kyrönmetsäksi, (koska sekä Ikaalinen että Kankaanpää oliwat Hämeenkyrön pitäjää), ja luettiin 12 peninkulman mittaiseksi, niinkuin se todella onkin. Kolme kestikiewarinwäliä perätysten tällä matkalla owat 25 uuden wirstan mittaiset ja enimmät niin autiot, ett’ei ainoata mökkiä tule näkywiin, ennenkuin kestikiewari taas ilmaantuu. Ett’ei tämmöisellä tiellä woi mitään kaunista löytyä, sen pian ymmärrät. Mutta "harwoin nähden harakkakin kaunis", ja jotakin jaloa siinä kumminkin luulet hawaitsewasi, kun Kauraharjun kukkulalta luot silmäsi noitten suurien suunnattomien keitaitten yli, jotka kahden puolen kangasta ulottuwat niin kauwas kuin silmä kannattaa. Kaukana luotehesta näkyy Lauhaanvuori, kuin tukewa pieli Maanseljälle. Kyläkarwian läwitse juoksee joki, joka laskee wiimein Merikarwian pitäjään. Sen wieressä on Skanssin eli "Kanttin" kestikiewari, jonka syntyperä ei kuitenkaan ole aiwan merkillinen, niinkuin sen nimestä pian arwaisit *). Siitä taas on kanerwaista kangasta Pohjanman rajan toiselle puolelle saakka - -

Mutta tätä tietä emme saa kulkea, jos mielemme tulla Kankaanpään emäkirkolle. Kuninkaanlähteestä poikkeemme wasemmalle päin, ja pian jo näkyy kankahan kyljessä Kankaanpään kirkko, sitten muutamia wähäisiä järwiä, wiljwlysmaata j.n.e.

Kankaanpää on luontonsa puolesta Pohjanmaan ja Hämeen puoliwälistä. Maa ei ole juuri tasainen, mutta ei sinnepäinkään niin kukkulainen kuin Ikaalisissa ja Kyrössä. Kansa on semmoista sekasukua, ett’ei woi eroittaa, kenehen se oikeastansa tulee. Yksi osa sanotaan olewan Mustalaista syntyperää. Ylipäänsä ei sowi muuta sanoa, kuin että yhteinen kansa on hywän luontoinen; mutta halla, köyhyys ja kaikellainen hengellinen ja ruumiillinen puute on waikuttanut monenlaista kurjuutta. Tämä kurjuus lisääntyy kahtaalta päin. Ensiksi wiinasta, jota tänne tulwailee etenkin Kyrön puolelta, jonka luwattomat wiinan-poltajat eiwät tohdi kuljetta wiinaansa kaupunkeihin asti. Niinkuin Kyröläisen waltahimo on ahneus, joka pyrkii luwattomille woitonpyyntöteille, niin on Kankaanpääläisen wika raawaallinen hekuma, joka hetken häjyksi iloksi häwittää oman ja omaisien elatuksen. Tästä seuraawa köyhyys synnyttää huolimattomuutta ja tuhlausta, joka wielä lisääntyy toisesta kurjuuden lähteestä, joka on onneton lainaamisen tapa. Wähässäkin puutteessa haetaan jywiä lainaksi Kristiinasta ja moni ei ajattelekaan maksamista. Mikä ruumiillinen ja hengellinen kurjuus tästä seuraa, on helppo ymmärtää. Kuitenkin on toiwottawa, että täälläkin seikat selwenewät. Pitäjä on wiime-aikoina walmistanut suuria ja tyyriitä yhteisiä töitä. Kirkko ja pappila owat wallan uudet. Nythäntä hankitaan kirkon ympäri uusi hautausmaa, joka tulee jotenkin tyyriiksi. Pitäjänkoulusta täälläkin pidettiin kirkonkokous wiime wuonna, samaan aikaan kuin Ikaalisissakin. Mutta pitäjän miehet wastustiwat kiwen kowaan, walittiwat köyhyyttänsä ja sanoiwat suoraan, ett’eiwät ollenkaan piispankäräjissä siihen suostuneet, niinkuin näitten käräjien protokolla kuitenkin mainitsi. Asia jäi siksensä.

- Nykyänsä tulee Kankaanpäähän kolmatta kymmentä kappaletta Suometarta.

K.A.J. & Y.K.

*) Palmsköldin kirjoituksissa Upsalan kirjastossa on siitä seuraawa lyhyt kertomus: " Hämeenkangas (Tawasteskogen): Siinä rakennutti Yrjö Juhanpoika Swinhufwud (joka oli Majori) skanssin (eli linnoituksen), johon wankeutti ja salpasi kaikki kruunun palweluksesta karanneet sotamiehet, kruunulle suureksi hyödyksi ja hywäksi". Palmsk. Saml. N:o XIV, Tom. LVIII, siw. 873