Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  MATKAILU  LINKKEJÄ

 

P T Kuusiluoma 2003
Ikaalisten Vehuvarpen, Skanssin ja Niinisalon kestikievareitten isäntiä
1670-luvulta vuoteen 1714

 

Vehuvarpe

Hintunmaja eli Vehuvarpe oli autiona vuoteen 1670.

Lars Erikinpoika, mainitaan isäntänä 1671 - 1687 (1671 Hindunmaja, 1673 Vehuvarpe).
Puoliso: Karin, mainitaan 1671 - 1686.

Lapset:
Margareta, mainitaan 1674.
Thomas, mainitaan 1677 - 1687.
Matts, mainitaan 1677 - 1688, puoliso Anna mainitaan 1681 - 1688.

Osaran renki Lars Erikinpoika ilmoitti käräjillä syksyllä 1670 aikovansa ottaa viljelykseen valta- ja kamarineuvos, kreivi Johan Gabriel Stenbockin rälssiin kuuluvan Vihteljärven eli Vähävarven tilan, joka on veroltaan 1 äyriä ja 1/6 manttaalia ja joka on ollut täysin autiona nuijasodasta eli vuodesta 1597 lähtien. Lautakunta ja käräjärahvas todistivat, että asuinpaikalle oli kasvanut korkea metsä niin, että vain uunien paikat on mahdollista erottaa, ja niityt kasvavat metsää. Jotta herrasväelle taattaisiin heidän verosaatavansa, ryhtyivät seuraavat miehet Lars Erikinpojan takaajiksi: Thure Johaninpoika Kurkelasta, Matts Papunen Isoröyhiöstä, Frans Hansinpoika Kostulasta, Henrik Erikinpoika Vähäröyhiöstä ja Simon Päivike (Päfvikoij) Kankaanpäästä.1

Vuonna 1679 Lars Erikinpoika määrättiin käräjillä maksamaan Vatsiaisten Maisa Mickelintyttärelle 15 kappaa viljaa, minä Lars oli velkaa Maisalle tämän pojan paimenen palkkana.2

Vehuvarpen Matts Larsinpoika valitti syyskäräjillä 1679, että Thomas Jöraninpoika Soinista oli lyönyt häneen verihaavan aiheuttaneen korvapuustin kolme viikkoa aiemmin kirkkotiellä. Thomas sanoi lyöneensä häntä vain pienellä ruoskalla, joka kyllä saattoi osua kasvoihin, mutta kielsi aiheuttaneensa vammaa. Asia siirrettiin seuraaville käräjille, sillä paikalla mukana ollut Aksel Eskilinpoika ei ollut asian ensimmäisessä käsittelyssä läsnä.3

Edellisen isännän poika Thomas Larsinpoika, mainitaan isäntänä 1688 - 1697, kuoli 1697 Vehuvarpella.
Puoliso: Maria, mainitaan 1677 - 1698.

Arvid Mickelinpoika, mainitaan isäntänä 1698 - 1702, jonka jälkeen tila jäi veronmaksukyvyttömäksi.
Ensimmäinen puoliso: Brita, mainitaan 1698 - 1700, kuoli noin 1700 Vehuvarpella.
Toinen puoliso noin 1701:4 Gertrud, mainitaan 1701 - 1702.

Thomas Jöraninpoika, mainitaan isäntänä 1709 mutta veronmaksukyvyttömänä.

Anders Mattsinpoika, mainitaan isäntänä 1710, jonka jälkeen jäi taas veronmaksukyvyttömäksi.
Puoliso: Gertrud, mainitaan 1710.

 

Skanssi

Thomas Jöraninpoika, mainitaan isäntänä 1673 - 1684 ja isänä vielä 1689.
Puoliso: Brita Mattsintytär, mainitaan 1673 - 1689, kuoli 1693 Skanssilla, haudattu 17.12.1693.

Lapset:
Lukas, mainitaan 1677 - 1679, puoliso Lisa mainitaan 1677 - 1679.
Matts, mainitaan 1678 - 1684.
Valborg, mainitaan 1680 - 1697, kuoli 1697 Skanssilla.
Sigfrid, mainitaan 1683 - 1697.
Thomas, mainitaan 1684 - 1693.
Henrik, mainitaan 1685.
Johan, mainitaan 1685 - 1704.
Isak, mainitaan 1690 - 1712.
Jakob, mainitaan 1692 - 1702.
Jöran, mainitaan 1697 - 1704.

Kyröskantzin isännän Thomas Jöraninpojan olivat Matts Mickelinpoika ja Per Erikinpoika Karviaisista haastaneet vuoden 1675 syyskäräjille, mutta Thomas ei saapunut paikalle ja tästä hänelle tuomittiin 3 markan sakko.5

Kesäkäräjillä 1678 Kyrön Skanssin kestikievarin isäntä Thomas Jöraninpoika sai oikeudelta päätöksen, jonka mukaan nimismiehen tulee kantaa kestikievarin saatavat kaikilta Kyrön pitäjässä. Thomas vaati lisäksi maksua siitä, kun hänen kestikievarinsa oli joutunut ilman korvausta viidellä hevosella kyytimään everstiluutnantin joukkoja viiden peninkulman päähän Knuutilaan. Oikeus määräsi ne pitäjäläiset, jotka eivät olleet suorittaneet kyytivelvollisuuttaan, maksamaan Thomakselle korvauksen. Tarvittaessa nimiesmiehelle myönnettiin oikeus ulosmitata maksamattomat korvaukset. Myös seuraavan vuoden kesäkäräjillä Thomas Jöraninpoika vaati lisäkorvausta, koska hänen kestikievarinsa oli joutunut kuljettamaan sotaväkeä enemmän kuin hänen velvollisuuteensa kuului. Nimismies määrättiin selvittämään kestikievarille kuuluvan korvauksen määrän sekä perimään sen muilta talollisilta.6

Kesäkäräjillä 1678 Skanssin Thomas Jöraninpoika kertoi oikeudelle, kuinka hänen vaimonsa Brita Mattsintyttären sisaruksen lapsi Per Erikinpoika oli mennyt keväällä 1677 rengiksi Isonkyrön Viitalan taloon. Koska hän oli ilmoittanut Thomaksen ja tämän vaimon lähimmiksi perillisikseen ja osa hänen palkastaan oli vielä Viitalan isännän hallussa, halusi Thomas oikeuden todistavan heidän sukulaisuussuhteensa. Heittolan Erik Olofinpoika ja Kilvakkalan Henrik Jöraninpoika todistivat sukulaisuuden, mutta he eivät kuitenkaan tienneet, kuinka läheistä sukua he olivat.7

Skanssin Thomas Jöraninpoika oli yksi kuudesta takaajasta, jotka takasivat Jämijärven Johan Johaninpojan tämän ottaessa vuonna 1678 saman kylän Pyydöniemen autiontilan viljelykseensä.8

Talvikäräjillä 1680 oli tarkoitus käsitellä Thomas Jöraninpojan ja Lohjan apulaispappi Kristiern Steenmanin välistä hevosta koskevaa riitaa, mutta käskynajaja Jöran Thomaksenpoika vakuutti, että Thomas on sairaana eikä siksi voi saapua oikeuteen.9

Koska nimismies sekä lautamiehet Ture Johaninpoika Kurkelasta, Henrik Erikinpoika Vähäröyhiöstä ja kestikievarinpitäjä Thomas Jöraninpoika Kyrönskanssilta vakuuttivat käräjillä marraskuussa 1680, että Vanajan Simon Eskilinpoika oli luvannut maksaa Ikaalisten kirkkoherralle Matthias Apolloniukselle ne rahat, jotka tämän palkollinen, Simonin Eskilinpojan poika, oli tältä varastanut talvella 1678, niin tuomittiin hänet ne maksamaan ja nimismies ulosmittaamaan.15

Talvikäräjillä 1681 Johan Mattsinpoika Peijari, joka oli edellisillä käräjillä määrätty vannomaan itsensä vapaaksi salavuoteussyytteestä Röyskyn Margareta Larsintyttären kanssa, vannoi nyt valansa. Hänen valanvannojinaan olivat Grels Erikinpoika Karvialta, Thomas Jöraninpoika Kyrönskanssilta, Matts Mattsinpoika Karvialta, Per Erikinpoika Karvialta ja Henrik Perinpoika Sarkkilasta. Koska Johan Peijari vannoi valansa ja todistajat vahvistivat sen, vapautettiin hänet syytteestä ja Margareta, joka oli langennut ensimmäistä kertaa, tuomittiin kirkkorangaistukseen ja rukoilemaan anteeksiantoa seurakunnalta.16

Pål Johaninpoika Vähäröyhiöstä tuomittiin käräjillä 1681 maksamaan appensa Jakob Markuksenpojan velka 18 kuparitaalaria Thomas Jöraninpojalle Kyrönskanssilta. Lautamiehet Henrik Vähäröyhiö ja Ture Kurkela määrättiin ulosmittaamaan velka.17

Edellisen isännän poika Matts Thomaksenpoika, mainitaan isäntänä 1685 - 1693 ja veljenä 1694 - 1702.

Lautamies Johan Leutola vakuutti syyskäräjillä 1687, että hän oli haastanut kolme kertaa Per Erikinpojan ja Matts Mattsinpojan Karvialta vastaamaan Kyrönskanssin Matts Thomaksenpojan valitukseen koskien kaskimaata Somerjoensuun luona. Matts Thomaksenpojan mukaan hänellä itsellään sekä perintötalollinen Anders Jöraninpojalla Kiialasta ja heidän kolmella naapurillaan on ikimuistoinen kaskeamisoikeus Somerjoensuun luona, mutta nyt Karvian asukkaat haluavat kasketa siellä. Per Erikinpoika ja Matts Mattsinpoika ilmoittivat tehneensä Matts Skanssin kanssa sopimuksen oikeudesta kasketa, kylvää ja korjata sillä maalla, josta Matts Skanssi nyt valittaa. Lautamies Johan Leutola todisti, että kasken kasvu oli 6 tynnyriä ruista, joka on aumassa kaskimaalla. Näitä Matts Skanssi vaati nyt itselleen, sillä he olivat sopineet ainoastaan etuosto-oikeudesta maahan, mutta eivät sen satoon. Koska Per ja Matts eivät ole saapuneet oikeuteen, tuomittiin heidät sakkoon sekä etuosto-oikeuden väärinkäytöstä kumpikin 3 markan sakon. Matts Skanssi sai luvan hakea viljansa pois.18

Luutnantti, jalosukuinen Hans Båck valitti kesäkäräjillä 1691 Matts Thomaksenpojasta Kyrönskantsilta ja lautamiehistä Lars Mattsinpoika Papusesta ja Henrik Jöraninpoika Vattulasta, että lautamiehet olivat Matts Thomaksenpojan kehotuksesta suorittaneet laittoman ulosmittauksen Pukarajärven erämaassa asuvien torppareiden Markuksen, Matts Henrikinpojan ja Lars Henrikinpojan luona. Tavaraa oli takavarikoitu lähes 40 kuparitaalarin arvosta. Luutnantti valitti asiaa, sillä torpparit asuivat hänen puustelliinsa Kurkelaan kuuluvalla maalla. Matts Thomaksenpojan mukaan maa, jolla torpparit asuivat, oli riidanalaista Skanssin ja Kurkelan välillä, joten luutnantti ei voisi olla asianomistaja, vaan heidän tulisi itse valittaa, mikäli olivat kokeneet vääryyttä. Lautamiehet ilmoittivat, että he olivat menneet paikalle kruununvoudin määräyksestä ajaakseen torpparit pois kokonaan, jonka veronkantokirjuri Johan Löfbladh todisti. Oikeus päätti, että torppareiden tulisi valittaa itse ja että lautamiesten ja kirjurin tuli näyttää määräykset, joiden mukaan he olivat menneet paikalle.19

Edellisen isännän veli Thomas Thomaksenpoika, mainitaan isäntänä 1694 - 1697, kuoli 1697 Skanssilla.
Puoliso noin 1695:10 Agnes, mainitaan 1695 - 1697.

Edellisen isännän veli Sigfrid Thomaksenpoika, mainitaan isäntänä 1698 - 1712.
Puoliso noin 1700:11 Maria, mainitaan 1700 - 1712.

Talvikäräjillä 1691 Sigfrid Thomaksenpoika Kyrönskanssilta valitti suuresti, että Grels Eskilinpoika, Erik Erikinpoika ja Matts Mattsinpoika Karvialta olivat vieneet häneltä ikkunan kautta rajakirjeen, joka osoitti Kyrönskanssin ja Karvian kylien oikeat rajat. Erik ja Grels paikalla olevina eivät voineet tätä kieltää, vaan sanoivat, että olivat sopineet asian Sigfridin kanssa. He olivat luvanneet Sigfridille 30 kuparitaalaria, josta Erik ja Grels olivat jo maksaneet osansa ja he halusivat, että Matts maksaisi loput. Matts nousi ja sanoi olevansa täysin syytön tähän asiaan, sillä hän ei ollut osallistunut rajakirjeen varastamiseen eikä muiden tekemään sopimukseen. Matts julistettiin täysin vapaaksi ja Sigfrid saisi hakea lopun korvauksesta Erikiltä ja Grelsiltä miten parhaiten taisi.20

 

Niinisalo

Josef Josefinpoika, mainitaan isäntänä 1673 - 1704.
Puoliso noin 1683: Anna, mainitaan vaimona 1683 - 1704 ja äitinä 1709 - 1712.

Lapset:
Matts, mainitaan 1701 - 1704.
Josef, mainitaan 1709 - 1712.

Isännän äiti: Elin, mainitaan 1674 - 1677.

Isännän veljet: Jakob, mainitaan 1677 - 1694, puoliso Margareta mainitaan 1687 - 1699.
Jöran, mainitaan 1678 - 1694.
Thomas, mainitaan 1683 - 1694.
Matts, mainitaan 1687 - 1697.

Thomas Soini valitti kesäkäräjillä 1678, että Niinisalon Josef Josefinpojan paimen (poika?) Thomas Josefinpoika oli päästänyt tulen irti edellisenä kesänä niin, että hänen niittynsä ja erämaansa paloivat. Paimen ei ollut oikeudessa paikalla. Josef väitti, että matkustavaiset olivat päästäneet tulen irti. Vuorenpään Johan Jöraninpoika, joka ensimmäisenä oli havainnut tulen, kertoi sen alkaneen sieltä, missä paimen oli karjoineen, mutta paikka oli lähellä maantietä. Osapuolet ja paimen määrättiin saapumaan seuraaville käräjille.12  - Juttua ei enää käsitelty käräjillä, joten se ilmeisesti sovittiin.

Vuonna 1679 Ikaalisten käräjillä käsiteltiin kaksi kertaa Josef Josefinpoikaa kohtaan esitettyä salavuoteussyytettä. Sen mukaan hän olisi siittänyt aviottoman lapsen Johanna Jakobintyttärelle Honkolasta. Josef ja Johanna tunnustivat oikeuden edessä olleensa kaksi kertaa salavuoteudessa, jonka seurauksena Johanna oli synnyttänyt lapsen. Josef tuomittiin 20 hopeataalarin ja Johanna 10 hopeataalarin sakkoon sekä kirkkorangaistukseen ja pyytämään seurakunnalta anteeksiantoa. Molempien sakot takasi Skanssin kestikievari.13

Josef Josefinpoika Niinisalosta tuomittiin syyskäräjillä 1687 maksamaan Matts Thomaksenpojalle Kyrönskanssilta 4 heinäkuorman arvo 6 kuparitaalaria, joita Matts häneltä vaati. Tämän jälkeen heidät tuomitaan erotetuksi toisistaan tässä jutussa.21

Josef Josefinpoika Niinisalosta vaati lokakuussa 1692 käräjillä isänsä velipuolen lapsilta Erik ja Bengt Jakobinpojilta perintöosaansa heidän edellisenä talvena kuolleen isänäitinsä Magdalena Staffanintyttären jälkeen. Bengt vastasi omasta ja veljensä puolesta, että heidän isänäitinsä oli tehnyt testamentin jo 12.8.1688. Hän testamenttasi kaiken omaisuutensa pojanpojilleen Bengt ja Erik Jakobinpojille. Testamentin oli todistanut Ilmajoen kappalainen Jakob Haustramnius. Josef halusi kumota asian seuraavilla kohdilla: 1) Vastaajat eivät olleet koskaan puhuneet testamentista eivätkä näyttäneet sitä. 2) Testamentin tulisi olla oman pitäjän papiston todistama eikä sellaisen, joka asuu toisessa kihlakunnassa. 3) Testamentin antajan viimeisestä tahdosta ei ole varmuutta, sillä se oli laadittu kolme vuotta ennen hänen kuolemaansa. 4) Hänellä ei ollut oikeutta testamentata pois muiden lastenlastensa isänperintöä, jota ei ollut vielä erotettu. Oikeus päätti kumota Magdalena Staffanintyttären testamentin, koska sitä ei ollut laadittu lain edellyttämällä tavalla, ja määräsi pidettäväksi perinnönjaon Josefin sekä Honkajoen Bengt ja Erik Jakobinpoikien välillä. Sen toimittajiksi määrättiin lautamiehet Johan Jöraninpoika Jämijärveltä ja Henrik Jöraninpoika Vattulasta lainlukija Henrik Jusleniuksen ja kruununvouti Johan Haakzin läsnä ollessa.22

Edellisen isännän poika Matts Josefinpoika, mainitaan isäntänä viimeistään 1709 alkaen.
Puoliso noin 1710: Maria, mainitaan 1710 - 1712.

 

Viitteet
1 Ikaalisten käräjät 19. - 22.9.1670: 255.
2 Ikaalisten käräjät 26. - 30.9.1679: 424.
3 Ikaalisten käräjät 26. - 30.9.1679: 436.
4 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1700 - 1701.
5 Ikaalisten käräjät 27.9. - 1.10.1675: 21.
6 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 358, 369; 26. - 30.9.1679: 428.
7 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 360 - 361.
8 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 369.
9 Ikaalisten käräjät 7. - 9.1.1680, s. 48 - 49.
10 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1690 - 1695.
11 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1695 - 1700.
12 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 375.
13 Ikaalisten käräjät 11. - 14.1.1679: 61 (502); 26. - 30.9.1679: 445.
14 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1708 - 1710.
15 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 10. - 13.11.1680: 906
16 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 8. - 13.1.1681: 29
17 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 29.10. - 2.11.1681: 416
18 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 26. - 28.9.1687: 412
19 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 15. - 16.7.1691: 195 - 195v
20 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 21. - 24.1.1691: 84 - 84v
21 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 26.- 28.9.1687: 419
22 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 17. - 18.10.1692: 334v - 335

Lähteet
1. Suomen asutuksen yleisluettelo, Ikaalinen, 1655 - 1714.
2. Ikaalisten käräjien tuomiokirjat 1669 - 1680 (alkavat pitkän aukon jälkeen uudelleen vuodesta 1669, mutta puuttuvat vuosilta 1673 - 1674 ja 1676 - 1677).
3. Ylä-Satakunnan läänintilien verifikaatit 1673 - 1674.

Käytettävissä olivat seuraavat Ikaalisten ja Kyrön käräjäkunnan renovoidut tuomiokirjat: 18.-22.2.1675, 27.9.-1.10.1675, 11.-12.1.1678, 28.6.1678, 29.-31.8.1678, 11.-14.1.1679, 20.-21.5.1679, 26.-30.9.1679, 7.-9.1.1680, 10.-13.11.1680, 8.-13.1.1681, 26.-28.5.1681, 29.10.-2.11.1681, 13.-15.2.1682, 19.-21.7.1682, 13.-15.11.1682, 26.-31.1.1683, 16.-17.7.1683, 26.-28.9.1683, 1.-5.3.1684, 6.-7.8.1684, 3.-5.11.1684, 31.8.-4.9.1685, 22.-27.1.1686, 18.-20.8.1686, 6.-11.11.1686, 26.-28.9.1687, 14.-17.11.1687, 29.2.1688, 22.-24.9.1688, 29.-31.10.1688, 19.-23.1.1689, 14.-16.5.1689, 11.-13.9.1689, 13.-16.1.1690, 14.-17.7.1690, 13.-17.10.1690, 21.-24.1.1691, 10.-11.6.1691, 27.2.-1.3.1692, 15.-16.7.1692, 17.-18.10.1692, 27.-29.1.1698, 17.-19.6.1699, 10.-12.2.1700, 4.-6.7.1700 ja 3.-5.10.1700.

Turussa 2003
P. T. Kuusiluoma

 


 

© Antero Perttula 2018
Jaakko Joosepinpoika hakee perintöosaa Niinisalosta 1698

 

Jacob Josephβon ifn Ninisalo, fordrade arf effter sin Sal. Fader Joseph Påhlβon och Modren hustru Elin Larβdotter, hoos sin broder Joseph Josephβon, hwilken begäran Joseph icke kunde förwägra; Fördenskuldh lijkmätigt det 1. Cap: Erfd: B. LL. och bägge parternes begiäran förordnades Vthi Vnderskrefnes närwaro Nämbdemännerne Johan Johanβon i Pyödenimi och Henrich Jöranβon i Wattula, till samma förrättningh att inventera och Erfwingarne emellan dehlat.

 

Jaakko Joosepinpoika Niinisalosta vaati veljeltään Jooseppi Joosepinpojalta perintöä edesmenneiden isänsä Jooseppi Paulinpojan ja äitinsä vaimo Elina Laurintyttären jälkeen. Kysyttäessä Jooseppi ei voinut perintöä kieltää. Noudattaen maanlain perintökaaren 1 lukua ja molempien osapuolten pyyntöä määrätään allekirjoittaneen läsnä ollessa lautamiehet Juho Juhonpoika Pyydönniemestä ja Heikki Yrjönpoika Vattulasta samassa toimituksessa tekemään sekä pesästä tavaraluettelon että jakamaan jäämistön perillisten kesken.

 

Lähde: KA digitaaliarkisto: Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1698–1698 (KO a:18), (Hämeen)Kyrön pitäjän ja Ikaalisten kirkkoherrakunnan syyskäräjät 4., 5. ja 6.10.1698 sivu 147v., jako 166
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3739333

 

 

© Antero Perttula 2018
Jooseppi Joosepinpoika Niinisalo hakee perintösaatavaa Marjaniemeltä 1701

 

Emedan Sahl: Jacob Josephβons Enckia Margeta Henrichzdotter i Marianiemi* sielf tillstodh, det hwarcken hon eller hennes Man något lefwererat till Joseph Josephβon i Nijnisalo** på dhe 22: dlr 15 ⅓ :/ Kmt:, som Joseph effter des Broder Sahl: Jöran Josephβon*** effter Arfskiftz längden af dn 20: Febr: 1699: tillkommer, af den Egendomen bemte hennes Man af sin Broders Jörans Qwarlåtenskap om händer bekommit; Altså dömes hon samme 22: dlr 15 ⅓ :/ Kmt: till Joseph att betala, lijkmätigt det 15: Cap. Erfd B: L: L:.
 

* http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31860
** http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31776
*** http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=28877

 
Koska Jaakko Joosepinpoika -vainajan leski Marketta Heikintytär Marjaniemestä itse tunnusti, ettei hän eikä hänen miehensä ole maksanut Jooseppi Joosepinpojalle Niinisalosta sitä 22 taaleria 15 ⅓ äyriä kuparirahassa, joka kuuluu Joosepille hänen velivainajansa Yrjö Joosepinpojan jälkeen 20. helmikuuta 1699 tehdyn perinnönjakokirjan mukaan. Summa lankeaa maksettavaksi siitä omaisuudesta, jonka hänen mainittu miehensä sai huolehdittavakseen veljensä Yrjön jäämistöstä. Noudattaen maanlain perintökaaren 15. kappaletta tuomitaan Marketta maksamaan Joosepille tuo 22 taaleria 15 ⅓ äyriä kuparirahassa.


Lähde: KA digitaaliarkisto: Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1701–1701 (KO a:21), (Hämeen)Kyrön pitäjän ja Ikaalisten kirkkoherrakunnan syyskäräjät 14. ja 15.10.1701 sivu 169, jakso 104
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3854042