Kyynärjärven tekstejä

KOTISIVU ELINKEINO YHTEISÖ TEKSTIT LINKIT

Sakari Myllykangas
Kyynärjärven alueen historiaa

Mari Hautala & Mari Juhola
Lohikko

Mari Hautala & Mari Juhola
Kyynärjärven kylätoimikunta

 

Kyynärjärven alueen historiaa

Paljon on vettä sen jälkeen virrannut tuossa läheisessä Karvianjoessa, kun veljekset Eerik ja Yrjö Matinpoika kiersivät näitä seutuja kruununmetsästäjän virassa. Heidän isoisänsä Pietari Päivä (myöhemmin Päivike) oli ensimmäisiä vakinaisia asukkaita Kankaanpäässä ja muuttanut tänne Jämijärven Peijarilta. Pietarin pojanpoika Eerik sai valtakirjan kruununmetsästäjän virkaan v. 1614 ensimmäisenä tällä alueella. Kruununmetsästäjän tehtävänä oli hankkia turkiksia Tukholman hoville, mistä sai palkkioksi verovapauden ja vapautuksen sotaväkeen otolta. Turkikset joutui kuitenkin myymään huomattavasti halvemmalla kuin mitä Turun porvarit olisivat niistä maksaneet. Tämä ei ilmeisesti tyydyttänyt Eerikkiä, sillä käräjätiedon mukaan hän vuonna 1625 perusti tämän alueen ensimmäisen talon, Kyynärjärven, ja tästä alkoi Kyynärjärven ympäristön asutus kehittyä.

Eerikin veli Yrjö Matinpoika sai vuorostaan valtakirjan kruununmetsästäjän virkaan vuonna 1630, mutta metsästysmatkoillaan hänkin katsoi Kyynärjärven toisesta päästä sopivan talonpaikan ja perusti sille Vuorenmaan talon. Käräjätiedon mukaan hän oli Vuorenmaan isäntä vuonna 1650.

Näin oli pohja luotu tulevalle Kyynärjärven kylälle. Kun nyt 13 - 14 sukupolvea myöhemmin ajattelee, mitä tällä alueella on sen jälkeen tapahtunut, niin aluksi kehitys oli hidasta mutta vauhti on jatkuvasti lisääntynyt. Nyt meillä on elinvoimainen kylä, jota ei kyläkuolema uhkaa vaan tulevaisuus näyttää turvatulta.

Aluksi toimeentulon lähteenä oli maanviljelyksen ja karjanhoidon lisäksi metsästys ja varmaan tervanpolttokin, vaikkakaan tietoa tervan viennistä ei olekaan käytettävissä. Talot lisääntyivät vähitellen. Vuorenmaan Gabriel ja Hongon Juliana perustivat Lohikosken. Kortteiston Eskil ja Myllyharjun Walborg Isosalon. Nykyinen A-koti on osa Vuorenmaata. Santin tila on osa Kyynärjärveä ja Hirvikangas perustettu Venesjärven suunnasta. Näin on vain muutama mainittuna.

Alueellame virtaa kirkasvetisiä lähdepuroja, joiden hyvänmakuisia purolohia todennäköisesti jo kivikauden asukkaat käyttivät hyväkseen, sillä puron varrelta Myllykankaan talon läheisyydestä on löytynyt kivikauden aikainen työväline, joka nyt on maakuntamuseossa.

Maanviljelyksen lisäntyessä tuli tarve perustaa myllyjä, mihin purot monine koskipaikkoineen antoivat hyviä mahdollisuuksia. Kyynärjärveen laskevassa purossa oli kylämme alueella kuusi myllyä, vaikka ne viime vuosikymmeninä ovat vähitellen hävinneet. Puron alajuoksulla oli ensin Narilan eli myöhemmin Saaren mylly, joka pyöri vesirattaalla. Sitten oli Huhtasen mylly, joka pyöri turbiinilla. Seuraavana oli vesirattaalla pyörivä Pirttiluoman mylly - ja sitten aivan kylämme rajalla Jyränmylly, joka oli jalkamylly ja monen osakkaan omistama "vooroomylly". Puron toisessa haarassa oli ensin Kukkarokosken mylly Koivuluoman talon läheisyydessä. Ylimpänä oli Myllykankaan mylly, joka oli jalkamylly kuten Jyränmyllykin. Kolmessa näistä koskista oli myös sähkölaitos, joka antoi valovirtaa ennen kuin Vatajankosken verkosto riittävästi laajeni.

Kylämme teollisuudesta on ensin mainittava Santin saha, joka sahasi vientiin, mutta 30-luvun alun pula-aika aiheutti toiminnalle niin suuria vaikeuksia, että sahaaminen jouduttiin lopettamaan. Sota-ajan jälkeen tuli sitten kunnan omistama Lohikon saha, jonka toiminta kesti parikymmentä vuotta. Kuului kai ajan kuvaan, että sellaiset sahat joutuivat vähitellen lopettamaan.

Huomattava työnantaja oli myös Karjalasta muuttanut Mertjärven huopatehdas, mutta senkin toiminta vähitellen loppui, kun huovikkaiden kysyntä talvijalkineiksi väheni. Eikä se ole ihme, sillä muoti on yhtä oikukas kuin nykyajan talvetkin.

Suurimpia ja pitkäaikaisimpia työnantajia ovat kuitenkin olleet tilitehtaat, joita aluksi oli kaksi, mutta sittemmin ainoastaan Partekin omistama Lohikon Tiili, jonka tuotteet tunnettiin laajalla maassamme. Valtava määrä rakennuksia on tehty Kankaanpäässä valmistetuista tiilistä.

Vihtori Vuorenmaa perusti sota-aikana leipätehtaan aikoinaan Vuorenmaasta erotetulle Jokimaan tilalle, sillä armeija tarvitsi paljon leipää. Myöhemmin leivänvalmistus siirtyi Poriin, ja tila siirtyi1953 tehdyllä kauppakirjalla A-kodille.

Varsinainen toiminta A-kodissa alkoi 1. tammikuuta 1954. A-koti on sen jälkeen antanut monelle lepotauon, jonka aikana on voinut laittaa elämän arvoja uuteen järjestykseen ja kerätä voimia erilaista elämää varten.

Kankaanpään kunta osti 12.11.1936 tehdyllä kauppakirjalla erään kylämme keskeisimmistä taloista, Lohikosken tilan. Tilan päärakennus kunnostettiin kulkutautisairaalaksi, jossa tarkkojen karanteenimääräysten mukaan hoidettiin tulirokkopotilaita. Tilan maalle suunniteltiin myös kunnallinen vanhainkoti, jonka rakennustyö ehti niin pitkälle, että Helsingistä sotaa pakoon lähtenyt Pallo-Paidan tehdas sijoitettiin aluksi valmistumassa oleviin vanhainkodin tiloihin. Samalla Pallo-Paidan mukana luotiin pohja Kankaanpään elämään myöhemminkin oleellisesti vaikuttaneelle vaatetusteollisuudelle, jota nykyisin jatkaa Reima-Tutta.

Täältä Lohikon tienvarrelta on kotoisin liikennöitsijä Artturi Anttila. Eipä vuonna 1924, jolloin hän lähti rakentamaan koko Pohjois-Satakunnan käsittävää linja-autoliikennettä, kukaan aavistanut, miten laajaksi hän ehtii sen rakentaa ja miten tärkeäksi hänen työnsä alueen liikenteen hyväksi muodostuu.

Kylän historiaa muistellessa ei voi unohtaa, että vuosisadan vaihteessa pitäjämme virkavallan keskus oli Jyränkylässä, sillä nimismiehen virkatalo oli Knuuttilassa. Ylikonstaapeli Efrain Alppi asui Perälännevalla Lohikon tienvarressa ja konstaapeli Korte saman nevan reunassa. Kortteen asunto on vieläkin paikallaan. Se on autoilija Kuusikon vanha rakennus, joka näin ollen on ainakin 100 vuotta vanha.

Konstaapeli Kortteen tytär Emilia toimi kiertokoulun opettajana. Hänet tunnettiin koko pitäjässä, vaikka hänellä ei ollut tehtäväänsä muodollista pätevyyttä. Koulussaan Emilia käytti osaksi Aleksin Kiven Seitsemän veljeksen lukkarin opetusmenetelmiä, mutta lukemaan ja kirjoittaman hänenkin koulussaan opittiin. Ja vuosien kuluttua entiset oppilaat muistelevat huumorin värittämin muistikuvin opetustaan.

Varsinaisen sysäyksen kylän alueen yhteenkuuluvaisuudelle antoi Kyynärjärven kansakoulun perustaminen 10.12.1922. Koulun ensimmäinen johtokunta valittiin jo kolme päivää myöhemmin. Ensimmäiset opettajat, Hilja Jansson, Wiivi Siukkonen ja Maria Lahti, valittiin toimeensa seuraavana kesänä. Vuonna 1925 valittiin sitten vakinaisiksi opettajiksi Simo Ludvig ja Emilia Roine. He olivatkin opettajina vuoteen 1936 saakka. Ja kuri säilyi hyvin. Kyllä moni poika muisti vielä vuosien kuluttua, miten tukasta pöllytettiin tai miten sai potkun takapuoleen. Pisimmät arestirangaistukset saattoivat kestää kaksikin tuntia. No, sellainen opetus kuului kai sen ajan tapoihin - ja kukapa tietää, kuinka hyviä keinoja ne olisivat vielä nykyäänkin.

Ennen radion ja television tuloa kylämme koteihin iltoja kulutettiin tarinoiden ja toisten juttuja kuunnellen. Joka kylässä oli henkilöitä, joita kuunneltiin ja joiden sanontoja lainattiin vielä vuosien kuluttuakin. Vuosisadan alkupuolella erän heistä oli Mato-Aksu, joka pitkä parta heiluen kertoi, miten hän Mustankeitaan reunassa tappoi monta kyynärää pitkää kyykäärmettä. Käärmeellä oli hengityskin niin voimakkaan hajuista, että mies olisi mennyt tajuttomaksi, jos ei olisi ollut lysoolipulloa mukana. "Ja kun minä sitä rautakangella krottasin, niin se vaan poukkas ilmaan. - - Ja ko mä sitä taas löin, niin se taas paukkas. Mutta kun minä lysolia heitin sitä päin ja sitten löin monta kertaa, niin se alkoi vaikuttaa." Aksu kertoi myös, miten hänellä nuorena miehenä oli hyvä veri ja niin voimakas sydän, että kerran häneltä suonta iskettäessä verta tuli paljon ja niin voimalla, että se lensi kattoon ja peräseinään. Näitä juttuja Aksulla oli varastossa valtava määrä.

Omaa tyyppiään juuttujen kertojana edusti myös suutari Jussi, jonka pahin kirosana oli "Jeesus". Hänen lyhyitä ja ytimekkäitä lausuntojansa lainattiin vielä vuosia miehen kuoleman jälkeenkin. Erilaista suuntaa edusti taas Villi-Iivari, jonka jutuista kuulsi elämän laitapuolen kulkijan hieman karski mutta huumorintajuinen elämänkatsomus. Juttujen kertojana tunnettiin myös Kiialan Selma. Hänen juttujaan kuunnellessa nuoret tunsivat kylmiä väreitä selässään, ja iltahämärissä kotiin mennessä sydän pomppoili, kun näki tienvarressa jonkun kiven tai mättään. Ne kun tuntuivat vielä liikkuvankin.

Kylässämme on riittänyt voimia myös yhteisten asioiden hoitamiseen. On ollut monta edustajaa, jotka kunnallisella tasolla ovat hyvinkin näkyvillä paikoilla hoitaneet luottamustehtäviä, niin valtuustossa kuin lautakunnissakin. Mutta on voimia riittänyt myös valtiolliselle tasolle. Jo vuoden 1905 säätyvaltiopäivillä oli paikkakuntaamme edustamassa valtiopäivämies Jaakko Huhtanen, joka valtion nimittämän mallitilan omistajana tunnettiin tarmokkaana viljelijänä. Hänellä riitti voimia myös paikallisten luottamustoimien hoitamiseen. Varsinkin maataloutta ja liike-elämää koskevat luottamustoimet olivat hänelle läheisiä. Valtiollista tasoa edusti myös kansanedustaja Paavo Aarniokoski, joka 30- ja   40-luvun vaihteen raskaina sotavuosina hoiti kansanedustajan tehtävää. Myös hänellä oli paikallisia luottamustoimia hoidettavanaan.

Kun katsomme taaksepäin ja mietimme, mitä on viimeisten kolmen ja puolen sadan vuoden kuluessa tapahtunut, niin huomaamme, miten elämä on Kyynesjärven alueella kehittynyt. Eivätpä taitaisi veljekset Eerik ja Yrjö Matinpoika tuntea seutua omakseen.

Sivun alkuun

 

Lohikko

Kyynärjärven kylässä toimii kaupungin vanhainkoti Lohikko. Yksikössä on kaksi hoivaosastoa, vanhainkotiosasto ja kaupungin palveluasuntoja. Hoitopaikkoja on noin 90.  Vanhainkodissa hoidetaan asukkaita, jotka eivät enää tule toimeen kotisairaanhoidon, kotipalvelun tai kotihoidon toimenpitein mutta eivät tarvitse terveyskeskushoitoa. Kankaanpään kaupunki tarjoaa vanhainkodin kautta työpaikan yli 40 henkilölle. Vanhainkodilla on tehty useita peruskorjauksia kulloinkin tarvittaviin kohteisiin. Viimeisimmän rakennus- ja korjausvaiheen myötä vanhainkotiin saatiin uusi keittiö, ruokailutiloja sekä päiväsali kauniine sisäpihoineen. Vanhainkodin asukkaat ja henkilökunta viihtyvät uusissa tiloissa. Lohikko sijaitsee kauniilla puustoisella tontilla, jolla on hyvä viettää päivittäisiä ulkoiluhetkiä. Aivan lähistöllä on elämyspuisto, jossa vanhukset ja lapset voivat yhdessä viettää aikaa. Vanhainkodin johtajana toimii Maija-Liisa Vähätalo, p. 02-572 1558.

Sivun alkuun

 

Kyynärjärven kylätoimikunta

Kyynärjärven kylätoimikunta toteutti 1999 talkootyönä leikki- ja elämyspuiston aivan Lohikon vanhainkodin lähistöön. Puiston tontti saatiin lahjoituksena  Toivo Lepistöltä. Hanke toteutettiin Sofy- ja Leader-rahoituksen avulla. Puiston suunnittelusta vastasi Ilpo Möttönen. Onnistunut kokonaisuus toimii koko kylän yhteisenä kokoontumispaikkana.

Kylätoimikunnan kokoontumistilat sijaitsevat kyläkoulun alakerrassa, jossa on mahdollisuus harrastaa erilaista kerhotoimintaa. Tiloissa kokoontuu mm. seurakunnan lapsikerho 4-6 vuotiaille 2 kertaa viikossa, noin kolmen tunnin ajan kerrallaan. Seurakunnan kerhossa on mahdollisuus tutustua tuleviin koulukavereihin, samalla koulutie tulee vähitellen tutuksi.

 

Sivun alkuun