Tukisalkku

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Ovatko tavoitteesi oppilaan tai luokan kehitystasoon ja tilanteeseen nähden saavutettavissa?

Tukevatko struktuurit toiminnanohjausta?

• Onko käytössä tuntiohjelma/ päiväohjelma/ viikko-ohjelma?
• Poista tai käännä nurin ohjeet, joita ei enää tarvita.
• Nuoremmat oppilaat hyötyvät kuvallisista ohjeista.
• Kuvallisia ohjeita voi luoda Papunetin kuvatyökalun avulla.

Onko oppimisympäristö siisti ja esteetön?

• Seiniltä ja lattioilta on poistettu ylimääräiset tavarat. 
• Käytävillä ei ole ylimääräisiä tavaroita ja oppilailla on luokkahuoneessa riittävästi tilaa ympärillään.
• Myös aistiesteettömyys on huomioitu. Huomioi tilan äänet, valot, värit ja materiaalit ja pohdi niitä mahdollisten aistipulmien näkökulmasta.

Onko luokalla selkeät säännöt ja sopimukset?

• Pidä säännöt esillä luokkahuoneessa. 
• Käytä myönteistä kirjoitusasua.
• Perustele säännöt huolellisesti. 
• Käy säännöt säännöllisesti lävitse. 
• Säännöt voi sopia myös yhdessä ryhmän kanssa (jos mahdollista).
• Jokainen oppilas allekirjoittaa sopimuksen.  
• Sopimusrikkomuksilla ei uhkailla.

Opettajat ja muut koulun aikuiset käyttävät pääsääntöisesti myönteistä puhetapaa.

• Vältä ei- ja älä-lauseiden käyttöä, sillä negatiivinen puhetapa saattaa aiheuttaa oppilaassa halun vastustaa.
• Esimerkiksi ”älä juokse” muutetaan muotoon ”kävele”.

Aikuisen ohjeet ja puhetapa ovat selkeitä.

• Yksi ohje kerrallaan
• Lyhyet ja napakat ohjeet
• Ohjeiden antaminen osissa
• Ohjeiden toistaminen uudestaan
• Lorun tai laulun käyttäminen ohjeiden antamisessa. Tämä sopii erityisesti esi- ja alkuopetukseen.

Kiinnitä oppilaan huomio, kun annat ohjetta.

• Voit asettua oppilaan tasolle. Tämä toimii erityisen hyvin nuorempien oppilaiden kohdalla.
• Ota katsekontakti oppilaaseen.
• Huomioi kuitenkin, että autismikirjolla olevalta lapselta tai nuorelta ei voi vaatia silmiin katsomista.

Anna henkilökohtainen ohje.

• Osa oppilaista ei pysty keskittymään yhteisesti annettuihin ohjeisiin.
• Kerro ohje useammalla tavalla: suullisesti, kirjallisesti ja kuvien avulla.

Ohjeista monivaiheinen työ selkeästi.

• Käy suunnitelman osat läpi yhdessä oppilaan kanssa.
• Kertaa vielä, miten työ aloitetaan.
• Osa oppilaista saattaa hyötyä enemmän yksivaiheisista tehtävistä.

Onko istumajärjestys toimiva?

• Häiriöherkän oppilaan istumapaikka on hyvä sijoittaa luokan rauhallisimpaan paikkaan.
• Huomioi istumajärjestystä suunnitellessa myös oppilaan mahdolliset aistipulmat tai hahmotuksen pulmat.

Onko parityöskentely toimivaa?

• Kahta tukea tarvitsevaa tai häiriöherkkää oppilasta ei kannata laittaa tekemään töitä yhdessä.
• Huomioi kaveriapu parityöskentelyssä.

Eriytä tehtävillä.

• Sopivalla vaikeustasolla olevat tehtävät edistävät työrauhaa.
• Huomioi oppilaan motivaatiotaso ja tunnetila tehtäviä valitessasi.
• Osa oppilaista voi tarvita helpotettuja tehtäviä tai vähemmän tehtäviä.
• Osa oppilaista voi motivoituja, kun saa valita useammasta vaihtoehdosta.
• Osa oppilaista voi motivoitua haastavimmista tehtävistä tai tehtävistä, jotka edellyttävät toiminnallisuutta, luovuutta tai kekseliäisyyttä.
• Anna vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävä.

Eriytä kokeilla.

• Anna vaihtoehtoisia tapoja suorittaa koe tai osia kokeesta. Esimerkiksi joitakin osia suullisesti tai tietokoneella kirjoittaen.
• Valitse koeaika siten, että osaaminen tulee parhaiten esille. Monella oppilaalla toiminnanohjaus toimii parhaiten aamupäivällä.
• Anna häiriöherkän oppilaan tehdä koe erillisessä tilassa.
• Anna oppilaan tehdä koe osissa.
• Anna oppilaalle lisäaikaa kokeen tekemiseen.

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Onko toiminnan aloitus ohjeistettu selkeästi?

• Anna lyhyt ja selkeä ohje koko ryhmälle.
• Tee tarvittaessa omat kirjalliset/ kuvitetut ohjeistukset yksittäisille oppilaille. 
• Yhteisopettajuus tai koulunkäynninohjaaja mahdollistaa sen, että toinen antaa henkilökohtaisen ohjeen oppilaalle, kun toinen keskittyy koko luokan toiminnan aloituksen ohjaamiseen. 

Onko oppilaalla aloitusvaiheessa rajattu ja jäsennelty paikka?

• Onko pulpetista, tilanteesta ja ympäristöstä poistettu ylimääräiset ärsykkeet ja tavarat?
• Erityisesti esikoulu- tai alakouluikäisen paikallaan olemista voi helpottaa antamalla käyttöön painoliivi, painokoira tai painavampi tyyny. Painoliivi tai vastaava apuväline stimuloi syvätuntoaistia, minkä on todettu lisäävän tarkkaavuushäiriöisen oppilaan keskittymiskykyä ja paikallaan pysymistä.
• Yläkouluikäinen voi pitää esimerkiksi reppua sylissään. Varsinkin, jos oppilas kokee painoliivin tai vastaavan leimaavana.

Aloita toiminta rauhallisella yhteisellä hetkellä.

• Jos edeltävä toiminta on ollut aktiivista, auttaa hiljainen siirtymähetki oppilasta valmistautumaan tulevaan työhön. 
• Voit käyttää rauhoittumisen tukena minuutin tai kaksi kestäviä rentoutumis- tai hengitysharjoituksia. 
• Luokan kanssa voi harjoitella yhdessä myös hiljentämään omaa äänenkäyttöä. 

Etene oppilaan tai luokan kanssa yksi asia kerrallaan tai osissa.

• Toiminnanohjauksen pulmissa oppilas yleensä motivoituu paremmin, kun hän saa edetä yksi osio kerrallaan.
• Yksi osio kerrallaan eteneminen ei tarkoita välttämättä sitä, että osio on helppo. Vaikeustaso valitaan aina oppilaan taitojen ja vireystilan mukaan.
• Anna mahdollisimman usein kannustavaa palautetta, kun oppilas saa yksittäisen osionkin valmiiksi.

Rohkaise oppilasta pyytämään apua.

• Kerro, että apua on saatavilla.
• Toiminnanohjauksen pulmat voivat vaikeuttaa oppilaan kykyä pyytää apua. Jos oppilas ei osaa tai uskalla pyytää apua, on tehtävissä eteneminen vaikeaa.
• Joidenkin oppilaiden on vaikea pyytää suullisesti tai viittaamalla apua. Yritä miettiä keino, jolla oppilas uskaltaa pyytää apua ilman viittaamista tai puhumista: esimerkiksi yhteisesti sovittu kuvakortti pulpetille merkiksi avuntarpeesta.
• Avun pyytämisen opettelussa voi auttaa myös koulukuraattori.  

Onko oppilaalla haasteita löytää tavaroita tai juuttuuko hän tavaroita hakiessaan?

• Auta oppilasta tarvittaessa. 
• Vältä kuitenkin tekemästä asioita kokonaan oppilaan puolesta, jotta hänen taitonsa tavaroiden hakemisessa harjaantuvat. Taitojen kasvaessa oppilaan vastuuta tavaroiden hakemisesta lisätään vähitellen. 
• Odota, että kaikki ovat paikoillaan, minkä jälkeen koko luokka aloittaa yhdessä. 
• Luokkaa voi järjestää säännöllisesti yhdessä oppilaiden kanssa. Tämä auttaa oppilaita hahmottamaan tavaroiden paikkoja, jolloin tavaroiden hakeminen helpottuu ja nopeutuu.

Auta oppilasta ohjaamaan itseään.

• Pyydä oppilasta toistamaan toimintaohje ääneen tai hiljaa mielessään.
• Sopii erityisen hyvin myös S2-oppilaille tai oppilaalle, jolla on monikielinen tausta. 

Kaveriavun käyttäminen eli oppilas katsoo toimintamallia toisilta oppilailta.

• Kannusta oppilasta katsomaan, miten muut toimivat tilanteessa.
• Voit myös työrauha huomioiden sallia oppilaan kysyä hiljaisella äänellä vierustoverilta apua siihen, miten tilanteessa pitäisi toimia. 

Anna kannustavaa palautetta toiminnan aloittamisesta.

• Usein riittää suusanallinen kehu, peukku tai positiivinen Wilma-merkintä.
• Tämä motivoi oppilasta jatkamaan tehtävien parissa. 
• Osa oppilaista voi reagoida kannustukseen ensin negatiivisesti. Jatka kannustamista tästä huolimatta. 
• Voit myös antaa koko luokalle päivätehtäväksi tai viikkotehtäväksi toiminnan aloittamisen sujuvoittamisen. Sovitun ajan päätteeksi voit palkita koko luokkaa hyvästä toiminnan aloittamisesta.

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Anna oppilaalle henkilökohtaista tukea siirtymätilanteessa.

• Vahvaa tukea tarvitsevaa oppilasta ei voi jättää yksin selviytymään siirtymätilanteista.
• Onko mahdollista saada toista opettajaa tai koulunkäynninohaajaa tueksi näihin tilanteisiin?

Ennakoi suunnitelmien ja ajankäytön muutokset.

• Käy tuntisuunnitelma, päiväsuunnitelma tai viikkosuunnitelma lävitse ja kerro oppilaille, mitä muutoksia on tiedossa. 
• Osalle oppilaista yllättävät muutokset lisäävät stressiä, jolloin reaktio voi olla hyvin tunnepitoinen.
• Käytä rentoutumismenetelmiä oppilaan rauhoittamiseen. Stressireaktio ei poistu käskemällä tai rangaistuksilla.  
• Keskustele ratkaisukeskeisesti asiasta vasta tunnereaktion jälkeen. 

Luo täsmällinen ohjeistus toistuviin rutiineihin.

• Pohdi, missä toistuvissa tilanteissa oppilas tarvitsevat jatkuvaa tukea: esimerkiksi pukeutuminen, käsienpesu, ruokailu tai välitunnille siirtyminen.
• Kuvallisia ohjeita voi tarvittaessa kiinnittää myös lattiaan tai seiniin. Mitä nuorempi oppilas, sitä enemmän hän tarvitsee siirtymätilanteissa puheohjauksen lisäksi kuvallista ohjausta. 
• Opettajalla voi olla myös kaulassa roikkumassa laminoidut pikaohjeet eri tilanteisiin. 

Onko samassa tilassa sopiva määrä oppilaita yhtä aikaa?

• Kiinnitä erityistä huomioita tiloihin, joissa oppilaat joutuvat olemaan lähellä toisiaan, esimerkiksi eteistilat tai jonotustilanteet.
• Anna oppilaille ohjeistus siirtyä pienemmissä ryhmissä esimerkiksi käsienpesuun.
• Huomioi aistipulmat siirtymätilanteissa. 

Onko siirtymätilanteille riittävästi aikaa?

• Aloita siirtyminen ajoissa.

Käytä oppilasta apulaisena siirtymätilanteessa.

• Oppilaat auttavat vuorotellen toisiaan siirtymätilanteissa.
• Soveltuu parhaiten alakouluun.

Harjoittele oppilaiden kanssa säännöllisesti siirtymätilanteita.

• Kertaa säännöllisesti siirtymätilanteen vaiheet.
• Apuna voi käyttää kertomuksia, draamaa tai tarinateatteria.
• Oppilaat voivat myös ideoida itse, miten tilanteet sujuisivat paremmin. 

Saako oppilas kannustavaa palautetta onnistumisestaan siirtymätilanteissa?

• Anna kannustavaa suusanallista palautetta, näytä peukkua tai lisää positiivinen Wilma-merkintä.
• Voit luoda myös palkkiojärjestelmän erikseen siirtymätilanteiden sujumiseksi.
• Vähennä negatiivista palautetta.
• Jos tilanne ei suju, etsikää yhdessä anonyymisti ratkaisuja, ei syyllisiä. 

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Luokassa tai yksittäisen oppilaan kanssa käytetään säännöllisesti jotakin kehoa ja mieltä rauhoittavaa harjoitusta.

• Ylikierroksilla menevää ajatusmaailmaa ei voi käskeä rauhalliseksi.
• Kieltäminen ja rangaistukset usein vain pahentavat tilannetta eivätkä opeta oppilaalle keinoja keskittymisen tai muistamisen lisäämiseksi. 
• Voit käyttää rauhallisia fyysisiä harjoituksia, jotka tuovat mielen nykyhetkeen: esimerkiksi tasapainoa vaativat rauhalliset liikkeet, jooga-asennot tai kevyet venyttelyt.
• Hengitysharjoitukset ovat yksi nopeimmista tavoista rauhoittaa stressireaktiota.
• Käytännön harjoituksia on esimerkiksi mieli.fi-sivustolla: lapsille ja nuorille harjoituksia rentoutumiseen

Lapsi tai nuori toistaa muistamista tai keskittymistä vaativan asian ääneen.

• Ääneen sanominen hidastaa oppilaan ajatuksia, jolloin ohjeet jäävät helpommin mieleen.
• Toimintaohjeiden toistaminen ääneen.
• Aikataulun toistaminen ääneen
• Mukaan otettavien tavaroiden ääneen toistaminen.
• Juuri tapaamansa henkilön nimen toistaminen ääneen.
• Monimutkaisessa tehtävässä, esimerkiksi matematiikassa, tehtävän vaiheiden ääneen ajattelu. 

Opeta lapselle tai nuorelle yksinkertainen pysähdy, ajattele ja laske -menetelmä.

• Pysähdy.
• Ajattele.
  • Olenko valmis tekemään seuraavan asian?
  • Onko asia hyvä toteuttaa?
• Laske ja toimi. Esimerkiksi lasken tavarat, jotka pitää pakata reppuun.
  • 1. penaali
  • 2. äidinkielen kirja
  • 3. koe kotiin nähtäväksi
  • 4. vihot
• Tätä voidaan harjoitella myös yhdessä koko luokan kanssa.

Harjoittele oppilaiden kanssa odottamista ja impulssikontrollia.

• Odotetaan hiljaa opettajan määrittelemän ajan. Kun opettaja antaa luvan, saa toiminnan aloittaa.
• Ennen välitunnille lähtöä, kotiin lähtöä tai miellyttävän asian tekemistä.
• Säännöllisesti noin 1-5 minuuttia kerrallaan. Aika säädetään ikätasoiseksi
• Käytetään visuaalista kelloa, kuten Time Timer. 

Tee yksittäisen oppilaan tai koko luokan kanssa pysäytysharjoituksia tai -leikkejä.

• Pysäytysharjoitukset tuovat oppilaan huomion nykyhetkeen ja lisäävät pysähtymisen taitoa.
• Tee ensin säännöllisesti, sitten satunnaisesti. 
• Esimerkki 1. Keskeytä oppilaan toiminta satunnaisella kysymyksellä, joka tuo hänet tähän hetkeen: Mitä olit tekemässä? Minkä värinen paitasi on?
• Esimerkki 2. Tanssitaan tai liikutaan musiikin tahtiin ja opettajan “pysähdy/ stop” -käskystä pysähdytään tiettyyn asentoon. Lopuksi voidaan tehdä nopea rentoutus. Kesto noin 5-10 minuuttia.

Käytä aistitiimalasia.

• Tämä soveltuu erityisesti esikouluun ja alakouluun. 
• Tiimalasin materiaalin, esimerkiksi kiiltävän glitterin, valumisen seuraaminen on rauhoittava toiminto. 

Tunne- ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppimiseen, tarkkaavuuden suuntaamiseen ja ihmissuhteisiin

Tukea tarvitsevilla oppilailla on yleensä tuen tarvetta myös tunne- ja vuorovaikutustaidoissa. Lapsi tai nuori tarvitsee näissä toistuvaa ja pitkäaikaista harjoitusta kaikissa toimintaympäristöissään. 

TVV-taidoilla voidaan ennaltaehkäistä myös kiusaamista. Käyttäytymisen haasteet ovat lapselta tai nuorelta hätähuuto. Hän tarvitsee tällöin aikuisen tukea tunteiden säätelyyn, tunnetaitoihin ja empatian harjoitteluun. 

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Aikuinen mallintaa hyvää käytöstä ja vuorovaikutusta lapselle tai nuorelle.

• Aikuinen pysyy rauhallisena, vaikka lapsi tai nuori käyttäytyy haastavasti. 
• Käytä rauhallista ääntä. 
• Kiinnitä huomiota myös siihen, mitä kehonkielesi ilmaisee oppilaalle. 
• Aikuinen pyytää anteeksi, kun on menettänyt malttinsa tai muuten toiminut väärin.

Aikuinen käyttää myönteistä puhetapaa.

• Tämä ehkäisee lapsen tai nuoren halua vastustaa ohjetta.
• Vältä ei- ja älä sanoja. Esimerkiksi ohje älä juokse muutetaan muotoon kävele. 
• Oman puhetavan muuttaminen vaatii harjoittelua, joten anna itsellesi aikaa.

Selkeillä struktuureilla luodaan turvallinen tila.

• Näkyvällä paikalla olevat tunti-, päivä- ja viikko-ohjelmat vähentävät oppilaiden pelkoja ja turvattomuuden tunteita. 
• Luokan levottomuus ja riidat vähenevät. 

Tärkeät luokan tai koulun säännöt perustellaan loogisesti ja huolellisesti.

• Varsinkin nuoremmilla oppilailla säännöt on hyvä olla esillä.
• Säännöt voivat olla myös kuvallisessa muodossa. 
• Erilaiset sosiaaliset tilanteet ja niihin liittyvät säännöt puretaan osiin selkeiksi ohjeiksi. 
• Säännöistä keskustellaan säännöllisesti. 

Toiminta suuttuneen tai vihaisen oppilaan kanssa

• Pysy rauhallisena. 
• Näytä oppilaalle, että välität hänestä. 
• Keskustellaan vaikeissa tilanteissa toimimisen tavasta vasta, kun tilanne on rauhoittunut. 
• Lapselta tai nuorelta voi kysyä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Milloin oppilaiden mielestä on vaikea toimia oikein? Miltä silloin tuntuu? Millaista tukea oppilas kaipaisi tilanteessa? Mitä opettaja voisi silloin tehdä? Mitä oppilas voisi tehdä?

Luokassa tai koulussa on käytössä ratkaisukeskeinen toimintatapa haastavien tilanteiden purkuun.

• Noin 20 prosenttia tilanteen selvittämistä ja 80 prosenttia ratkaisujen miettimistä
• Katso video Koulun terveyskirjastosta (Duodecim) Ben Furmanin 10 askeleen malli häiritsevän oppilaan kanssa toimimiseen ratkaisukeskeisesti .

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoitellaan luokassa joka viikko.

• Tunteiden tunnistamista ja nimeämistä harjoitellaan esimerkiksi tunnekorttien avulla.   
• Värinautit-sivustolla on runsaasti erilaista pedagogista materiaalia tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Materiaalit yhdistävät usein kuvataiteita ja suomen kieltä.
• Voidaan tehdä myös yhteistyössä erityisopettajan ja/ tai koulukuraattorin kanssa. 

Luokassa on käytössä erilaisia tapoja harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

• Kaikille puhuminen ei ole luonteva tapa ilmaista tai kokea tunnetiloja.
• Käytä puhumisen lisäksi säännöllisesti myös muita tapoja tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelussa. 
• Voit kokeilla esimerkiksi piirtämistä, näyttelemistä, roolileikkejä tai liikuntaa. 
• Myös lautapelien ja tunnepelien avulla voi harjoitella voittamista, häviämistä, pettymyksiä ja vuorovaikutustaitoja.

Kokeeko jokainen lapsi tai nuori olevansa osa ryhmää?

• Totuta oppilaat pienryhmien ja parien vaihteluun. 
• Pidä samalla kuitenkin mielessä, ettei vaativampaa työtä tehdessä laiteta kahta tukea tarvitsevaa työskentelemään yhdessä.

Kokeile esikoulun ja alakoulun oppilaiden kanssa tunteiden simulointiharjoitusta.

• Pohdi säännöllisesti luokan kanssa, miltä jokin tilanne voi toisesta tuntua.
• Tunne- ja vuorovaikutustaitoja voi käydä erityisen hyvin äidinkielen, elämänkatsomustiedon, uskonnon, yhteiskuntaopin, historian tai liikunnan tunneilla.  
• Eri ihmisten tunnetiloja voidaan käydä läpi sarjakuvien ja tarinoiden avulla. 
• Miltä tuntuu, kun ei oteta leikkeihin mukaan? Miltä tuntuu, kun haukutaan?

Harjoitellaan säännöllisesti ensimmäiseksi pääsemisen ja viimeiseksi jäämisen tunnetta.

• Voidaan vuorotella opettajan apulaisena tai viimeisenä ruokajonossa olemista.
• Soveltuu erityisen hyvin esiopetukseen ja alakouluun. 

Keskustellaan ja kokeillaan, miten kehon saa rentoutettua tai rauhoitettua.

• Ota luokan kanssa säännölliseen käyttöön jokin rentoutus- tai mielikuvaharjoitus. 
• Vaihtoehtoisesti voit ottaa säännölliseen käyttöön jonkin hengitysharjoituksen.  

Jokainen oppilas saa onnistumisen kokemuksia ja hän saa niistä positiivista palautetta.

• Tukea tarvitsevilla oppilailla on usein taipumusta nähdä itsensä ja osaamisensa negatiivisessa valossa.
• Jokainen oppilas saa jokaisella tunnilla ainakin kerran positiivista palautetta.
• Päivän voi lopettaa yhteiseen kehupiiriin:
  • Oppilaat istuvat omilla paikoillaan tai ringissä.
  • Jos oppilaat istuvat ringissä on oppilaiden välissä hyvä olla riittävästi tilaa.
  • Opettaja voi kertoa asian, joka meni sinä päivänä hyvin.
  • Vaihtoehtoisesti oppilas voi kertoa itse, mikä meni sinä päivänä hyvin.

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Yleiset vinkit aistipulmiin

• Kysy huoltajilta lapsen aistipulmista
• Opeta lapsi tunnistamaan vireystilaansa ja niihin liittyviä tunteita; nuorempien lasten kanssa voi käyttää esimerkiksi Väestöliiton vireysmittaria https://www.vaestoliitto.fi/ajankohtaista/uusi-vireysmittari-julkaistu/
• Tilanteiden ennakointi lisää lapsen hallinnan tunnetta; pidä esillä viikkojärjestys, päiväjärjestys ja tuntijärjestys (vanhemmille lapsille ja nuorille lyhytkin listaus tunnin alkuun riittää)
• Tilanteiden huolellinen sanoittaminen auttaa lasta sopeutumaan siirtymätilanteisiin, uusiin tilanteisiin ja uuteen opittavaan asiaan
• Käytä nuorempien lasten kanssa myös kuvatukea (riittävän suuret kuvat); tähän soveltuu esimerkiksi Papunetin ilmainen kuvatyökalu https://kuvatyokalu.papunet.net/#/muokkaa/3176426
• Käytä tarvittaessa tukiviittomia
• Anna lapselle enemmän aikaa siirtymätilanteissa tai uusissa tilanteissa
• Ohjeet annetaan myönteisessä muodossa ja vähennetään ei/älä-kieltä
• Annetaan myönteistä palautetta usein ja välittömästi tilanteessa
• Kun lapsella on päivässä paljon sujumattomuutta, vältetään pienistä virheistä tai vähäisistä sujumattomista tilanteista huomauttamista
• Yhteisten ohjeiden lisäksi anna lapselle myös omat ohjeet; varmista, että olet saanut lapsen huomion; anna ohjeet osissa
• Asetu puhuessasi lapsen eteen, jotta hän näkee suun liikkeet
• Käytä oppimistilanteissa tarvittaessa selkokieltä; lisää tietoa aiheesta Selkokeskuksen sivustolla osoitteessa https://selkokeskus.fi/selkokieli/nain-puhut-selkokielta/selkokieli-opetuksessa/
• Anna ohjeet tarvittaessa myös kirjallisesti
• Anna lapselle istumapaikka, jossa hän kuulee/ näkee/ keskittyy parhaiten
• Vältä istumajärjestystä, jossa oppilaat istuvat vierekkäin tai hyvin lähellä toisiaan
• Kuormittuneen lapsen kohdalla rajataan aistiärsykkeitä ja lisätään rentoutumista
• Annetaan lapselle mahdollisuus tyydyttää sallitulla tavalla aistihakuisuuttaan
• Erityisen kuormittuneessa tilanteessa vähennetään tehtävien määrää ja viedään painopistettä lapsen kiinnostuksen kohteisiin ja lahjakkuuden osa-alueisiin
• Kun lapsella on rauhallisempi päivä tai vaihe, lisätään uusiin aistiärsykkeisiin totuttelua vähitellen
• Tee lapsen tai koko luokan kanssa lyhyt rentoutumis- tai hengitysharjoitus kerran päivässä: lopussa on kuvaus “perhostaputuksesta”, joka soveltuu kaikenikäisille laskemaan ylivireyttä ja nostamaan alivireyttä
• Sovi muiden opettajien ja ohjaajien kanssa yhteisistä toimintatavoista lapsen aistipulmiin liittyen; ohjeista myös sijaiset yhteisesti sovittuihin toimintatapoihin

 

Vireystilan laskemisen menetelmiä syvätuntoaistia stimuloiden

Nämä tukitoimet soveltuvat lähes kaikille lapsille liian korkean vireystason laskemisen menetelmiksi. Lisäksi säännöllisesti käytettynä syvätuntoaistin stimulointi auttaa aistipulmaista lasta sietämään erilaisia aistiärsykkeitä. Motorisesti levottomalle lapselle osaa menetelmistä (esimerkiksi painoliivi) voi käyttää myös keskittymistä vaativien tehtävien yhteydessä jäsentämään paikallaan oloa ja tasaamaan liian korkeaa vireystilaa.

• Painoeläimen tai painoliivin käyttö oppimistilanteissa; painoliivi parempi, jos lapsen täytyy keskittyä samalla kynätyöskentelyyn
• Painopeitto rentoutumiseen; esikoulussa painopeitto soveltuu myös lepohetkeen
• Hampurilaisleikki (tarkempi kuvailu viimeisessä kappaleessa)
• Anna lapsen kääriytyä peittoon, mennä makuupussiin sisään tai isojen tyynyjen väliin
• Satuhieronta tai kehon hierominen nystyräpallolla
• Tarjoa pienemmälle lapselle syliä; voit myös keinuttaa tai heijata lasta sylissä (jos se toimii kyseiselle lapselle)
• Suunnittele lapselle aistinurkkaus, rauhallinen pesä, linnoitus tai maja, johon hän saa vetäytyä sovitulla tavalla piiloon ympäristön ärsykkeiltä; majassa voi olla painoeläin, painopeitto, tyynyjä, oma pehmoeläin tai lapselle sopivia aistitarvikkeita
• Rauhalliset venyttelyt
• Pienempi lapsi hyötyy syvätuntoaistin stimuloinnista erityisesti ennen pukeutumistilannetta

 

Matalan vireystilan nostaminen

Ohessa on lyhyt lista matalan vireystilan nostamisen menetelmiä. Monia näistä voidaan käyttää kouluympäristössä, mutta osa menetelmistä soveltuu paremmin kotona toteutettaviksi, esimerkiksi aamuihin nostamaan lapsen matalaa vireystilaa:

• Yhdistä liike ja ääni: laululeikit, joissa liikutaan ja kuullaan reipasta musiikkia
• Nopeatahtisen musiikin soittaminen
• Lapsen kevyt kutittelu (ei välttämättä sovellu tuntoaistiltaan yliherkälle)
• Kirpeät maut nostavat vireystasoa
• Valaistuksen lisääminen
• Huoneen tuuletus tai ulkoilu (viileä ilma nostaa vireystilaa)

 

Aistihakuisuuden tyydyttäminen

Aistihakuisuuden tyydyttäminen lisää lapsen hyvää oloa ja keskittymiskykyä. Aistihakuinen lapsi hakeutuu miellyttäväksi kokemansa toiminnan pariin ja kehittyy siinä usein myös taitavaksi. Jos lapsi näprää sormillaan, anna käsille tekemistä. Jos lapsi liikehtii, voit kokeilla liikunnallista taukoa. Havainnoimalla ja kokeilemalla selviää, mikä voisi toimia lapselle missäkin tilanteessa.

Seuraavista menetelmistä osa soveltuu käytettäväksi oppimishetken aikana lisäämään keskittymistä. Toiset soveltuvat paremmin käytettäviksi oppimishetken jälkeen palkintona tai rauhoittumiseen, esimerkiksi 5–15 minuuttia kerrallaan:

• Sormeiltavat aistitarvikkeet
• Käsillä tekeminen; sallitaan piirtely, jos se auttaa keskittymään kuuntelemiseen ja paikallaan pysymiseen
• Pehmolelu tai muu lapsen miellyttäväksi kokema kangaspala tai esine; voi toimia sekä oppimishetken aikana että sen jälkeen turvana, rentoutumisen apuna tai palkintona
• Purukoru tai kynän päähän asetettava puruosa
• Tärisevät aistitarvikkeet: tärinätyyny, hierova tyyny, tärinäpussi, tärinäkäärme
• Äänituntumasoitin on tyynyn sisään rakennettu soitin (bluetooth), joka tarjoaa nopean rentoutumisen menetelmän itsevalitun musiikin tai muun kuuntelemiseen soveltuvan sisällön avulla (saatavuus haastavaa opasta kirjoittaessa); vastaavaa äänituntumaa voi tarjota myös riittävän korkeatasoinen ja litteä bluetooth-soitin esimerkiksi tyynyn sisään asetettuna
• Sarjakuvat, kuvakirjat, lehdet, värityskirjat, kirjat, palapelit, kaleidoskoopit, visuaaliset pelit, legoilla rakentelu tai muu rakentelu, digitaaliset oppimispelit tai muut digitaaliset pelit, pyörivät tai liikkuvat aistiesineet; esimerkiksi hyrrät tai nestetiimalasi
• Annetaan oppimishetken lomassa lapselle lihastyötä vaativa tehtävä; lapsi auttaa esimerkiksi kirjojen kantamisessa, tuolien kantamisessa, huoneen järjestelemisessä
• Lapsi saa pitää tauon, jolloin hän käy kävelemässä, hyppimässä tai temppuilemassa ohjatusti toisessa tilassa
• Nuoremmille lapsille kehosukassa tai painopeiton alla liikkuminen ja pyöriminen
• Suunnitellaan lapselle moniaistinen aistilaatikko, jossa on erilaisia tavaroita näprättäväksi, katsottavaksi ja ehkä myös kuunneltavaksi

Aistiärsykkeiden rajaamisen menetelmiä näköaisti huomioiden

• Muunna oppimisympäristöä nopeasti siirrettävien ja kevyiden sermien avulla; ohje edulliseen tee se itse -sermiin oppaan lopussa
• Käännä lapsen pulpetti seinää kohden
• Anna lapselle luokan rauhallisin kohta muiden liikkumisen suhteen
• Erillinen tila erityistä keskittymistä vaativissa tilanteissa
• Ympäristön selkeyttäminen: ylimääräisten askartelujen poistaminen seiniltä, tavaroiden karsiminen huoneesta ja ylimääräiset tavarat kaappeihin
• Visuaalisesti selkeän oppimateriaalin valitseminen
• Auta lasta löytämään olennainen asia oppimateriaalista
• Pulpetista karsitaan säännöllisesti ylimääräiset tavarat pois
• Valoherkälle lapselle valaistuksen himmentäminen tai istumapaikka hämärämmästä kohtaa huonetta
• Aurinkolasit tai lievästi sävytetyt lasit silmille (tarvittaessa myös sisätiloissa)
• Lippalakki päässä; myös sisätiloissa, jos sisätilojen valojen kirkkautta ei pystytä säätämään tai muu ratkaisu ei onnistu (sallitaan tällöin oppimista tukevana välineenä)
• Jos tilan läpi kuljetaan, pyrkikää yhteisillä sopimuksilla minimoimaan läpikulku tiettyihin ajankohtiin
• Valitaan pehmeitä ja neutraaleja värejä tilan sisustamiseen, valitaan seinille tunnemaailmaa rauhoittavia kuvia (esimerkiksi luontoaiheisia kuvia) ja vältetään sisustuksessa voimakkaita graafisia kuvioita

Aistiärsykkeiden rajaamisen menetelmiä kuuloaisti huomioiden

• Kuulosuojaimet, vastamelukuulokkeet tai korvatulpat erityistä keskittymistä vaativissa tilanteissa
• Tuntoaistiltaan yliherkälle lapselle saattaisi sopia erityisen pehmeästä materiaalista valmistetut over ear -kuulokkeet tai vastamelukuulokkeet
• Erityisen herkän lapsen kohdalla huomioi tarvittaessa kuuloärsykkeiden rajaaminen myös välitunneilla, liikuntatunneilla, konserteissa ja urheilutapahtumissa
• Hiuspanta tai hikinauha, jonka voi asettaa korville vaimentamaan ääniä
• Poistetaan tilasta kaikuja akustointilevyjen avulla (tästä hyötyy koko ryhmä)
• Musiikin kuuntelu omalta laitteelta keskittymistä vaativissa tehtävissä; toimii osalle ADHD-piirteisistä lapsista rajaamalla ympäristön ääniä pois ja samalla lisää myös keskittymistä
• Annetaan lapselle joka päivä tauko kovista äänistä, esimerkiksi aistinurkkauksessa tai muussa rauhallisessa ja turvallisessa paikassa
• Huonekalujen jalkojen kolinan vaimentaminen “tassuilla”
• Pulpettien kolinan vaimentaminen huonekaluhuovalla, silikoninapeilla tai muulla vastaavalla materiaalilla
• Annetaan lapselle huoneesta paikka, jossa ilmastoinnin ääni ja muut äänet ovat vähäisempiä
• Harjoitellaan koko ryhmän kanssa hiljaista äänenkäyttöä
• Isommissa yhteisissä tilaisuuksissa lapsi tulee ensimmäisenä tilaan, jolloin hän tottuu vähitellen lisääntyvään ääneen; vaihtoehtoisesti lapsi saapuu viimeisenä tilaan, jolloin tilassa on jo hiljaisempaa

Aistiärsykkeiden rajaamisen menetelmiä tuntoaisti huomioiden

• Huomioidaan tuntoherkkyys erityisesti kästiyötunneilla, askarteluhetkissä ja kuvataiteiden tunnilla; lapsen epämiellyttäväksi kokeman materiaalin voi usein korvata toisella vastaavaa taitoa harjoittavalla materiaalilla, esimerkiksi saven korvaaminen muovailuvahalla tai muulla vastaavia taitoja harjoittavalla rakentelulla
• Istumapaikka omalla tuolilla tai penkin päässä
• Lapsi siirtyy ensimmäisenä tai viimeisenä pukeutumaan ulosmenoa varten
• Lapsi kulkee siirtymätilanteissa jonon ensimmäisenä tai viimeisenä
• Anna riittävästi aikaa siirtymätilanteissa ja pukeutumistilanteissa
• Vältä lapsen yllättävää koskemista; vältä lapsen koskemista takaapäin
• Napakka kosketus laajalla otteella voi tuntua lapsesta paremmalta kuin ”hipaiseva” kosketus
• Tuntoaistiltaan yliherkän ja ärtyneen lapsen koskemista on hyvä välttää, sillä tästä voi seurata lyöminen tai pakeneminen; huomioi kuitenkin, että esikouluikäinen lapsi voi rauhoituttuaan haluta tulla syliin
• Käsien herkkyys voi vaikuttaa lapsen haluttomuuteen pitää kädestä kiinni; osalle lapsista voi toimia se, että häntä pidetään hihasta kiinni tai hän pitää aikuista hihasta kiinni; käsien välissä voi olla myös jokin väline (esimerkiksi kaulaliina), jonka avulla pysytään lähietäisyydellä

Aistien huomiominen ruokailussa

• Ruoka-aineita ei sekoiteta keskenään lautasella: asetellaan liha, peruna ja kastike erikseen (tai ei lainkaan kastiketta)
• Yksittäisen ruoka-aine tarjotaan eri muodossa: esimerkiksi juuresraaste korvataan juuresten palasilla tai perunamuusi korvataan kokonaisella perunalla tai paistetulla perunalla
• Yksittäinen ruoka-aine korvataan toisella: esimerkiksi banaanin sijaan omena tai mandariini, puuron sijaan leipä
• Lapsi saa tarvittaessa ottaa oman välipalan mukaan
• Tarvittaessa lapsi voi syödä rauhallisemmassa osassa ruokalaa, erillisessä tilassa tai omassa luokassa
• Työpaikan aikuiset pyrkivät välttämään voimakkaiden tuoksuvien tuotteiden käyttöä (hajuvedet, deodorantit, pesuaineet, tuoksukynttilät)
• Syömättömälle tai erittäin huonosti syövälle lapselle voidaan ääritilanteessa suunnitella ravitsemusterapeutin kanssa yhteistyössä oma ruokavalio

Aistien huomiominen liikuntatunneilla

• Tunnin kulku käydään läpi tunnin alussa; pienemmille lapsille kuvatuki tärkeä
• Tunnin aloittaminen ja lopettaminen kevyellä venyttelyllä, lyhyellä rentoutumishetkellä tai hengitysharjoituksella  auttaa lasta säätelemään vireystasoaan ja vähentää impulsiivisuutta (1–2 minuuttia riittää hyvin)
• Myös liikuntatunnin lomaan voi ripotella lyhyitä rauhoittumisen hetkiä, jolloin ääni ja liike vähenevät: esimerkiksi lyhyt rentoutuminen hiljaisuudessa silmät kiinni lapsen lepoasennossa
• Tehdään joka tunnilla liikuntaharjoituksia erilaisissa kokoonpanoissa (yksin, parin kanssa, ryhmässä), jolloin kaikki lapset saavat riittävästi harjoitusta eri taidoissa; aisteiltaan yliherkkä lapsi uskaltaa osallistua yksin tehtäviin harjoituksiin yleensä paremmin kuin koko ryhmän pallopeleihin
• Lapsen annetaan tutustua esimerkiksi “testikäyttäjänä” temppurataan ohjaajan tai luokkakaverin kanssa ennen muun luokan saapumista tilaan → aistipulmainen lapsi saa tärkeän hallinnan tunteen kokemuksen

 

 

 

 

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Saako lapsi tai nuori tukea toiminnanohjauksen pulmiin?

• Katso Tukisalkun osio Nopeat vinkit toiminnanohjauksen ja työrauhan tueksi.
• Katso Tukisalkun osio Tuki toiminnan aloittamiseen.

Saako lapsi tai nuori tukea impulsiivisuuden vähentämiseksi?

• Katso Tukisalkun osio Impulsiivisuuden ja yliaktiivisuuden vähentäminen.

Saako lapsi tai nuori tukea tunne- ja vuorovaikutustaidoissa?

• Katso Tukisalkun osio Tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisen keinoja.
• Tee tarvittaessa yhteistyötä koulukuraattorin kanssa.

Luokan on esillä päiväohjelma.

• Päiväohjelma voi olla myös visuaalinen.
• Myös tuntiohjelma ja viikko-ohjelma on hyvä olla näkyvillä.

Pidä oppimisympäristö selkeänä ja siistinä.

• Oppilaan on helpompi keskittyä ja ohjata omaa toimintaansa.
• Siisti ja selkeä ympäristö edistää myös turvallisuutta.

Vältä nykimisoireista huomauttamista.

• Yritys hillitä tai estää nykimisoireita lisää lapsen tai nuoren ahdistuneisuutta.
• Huomauttaminen voi pahentaa oireita.

Onko lapsella tai nuorella mahdollisuus pitää tauko turvallisessa paikassa?

• Mahdollisuus rentoutumiseen vähentää nykimisoireita ja lisää keskittymiskykyä.
• Lapsi tai nuori voi turvallisessa paikassa rentoutua ja rauhassa purkaa nykimisoireitaan. 
• Oppilaalla on hyvä olla päivittäinen mahdollisuus rentoutumiseen. Tämän voi järjestää yksittäisen tunnin aikana tai vähintään kerran koulupäivän aikana.
• Myös kotona on hyvä olla turvallinen tila rentoutumiseen. 

Laske tarvittaessa hienomotorista taitoa vaativien tehtävien vaatimustasoa tai vähennä tehtävien määrää.

• Jos lapsella on voimakkaita motorisia nykimisoireita voi kirjoittaminen olla hidasta ja vaikeaa. 

Laske tarvittaessa kotitehtävien vaatimustasoa tai anna vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävä tai kotiläksy.

• Toisinaan oppilas sinnittelee koulupäivän ajan ja nykimisoireet purkautuvat kotona. 
• Voimakkaiden nykimisoireiden vuoksi tehtävien tekeminen voi olla vaikeaa tai erittäin hidasta. 

Vältä istumajärjestystä, joka altistaa häiriöille.

• Testaamalla löydät oppilaalle parhaiten sopivan paikan.
• Osa oppilaista osaa myös itse kertoa, mikä paikka heille soveltuu parhaiten.

Tee tarvittaessa erityisjärjestelyitä kokeisiin.

• Anna pidennetty aika kokeen tekemiseen. 
• Valitse, jos mahdollista, oppilaan kannalta paras ajankohta kokeen tekemiseen.
• Mieti myös vaihtoehtoisia tapoja osoittaa osaaminen. 
• Anna oppilaan tehdä koe erillisessä tilassa.
• Vältä yllätyskokeita.  

Poista oppilaan pulpetista ylimääräiset tavarat.

• Oppilas löytää nopeammin etsimänsä tavarat työpöydälle.
• Pulpetissa olevat ylimääräiset tavarat voivat katkaista oppilaan keskittymisen.

Anna oppilaalle tarvittaessa tavaroita, joita hän saa luvan kanssa koskettaa.

• Tällä hän voi tyydyttää mahdollista aistihakuisuuttaan.
• Näin voi toimia esimerkiksi silloin, kun oppilaan pitää keskittyä kuuntelemiseen.
• Myös valmiiksi saadun työn jälkeen oppilaalle voi antaa jonkin ”hipelöitävän” tavaran.
• Katso myös Tukisalkusta vinkit aistipulmien tukemiseksi.

Lukemisen ja kirjoittamisen taitoja tukevia sovelluksia ja palveluita

Tutustuta lapsi tai nuori ja hänen perheensä Celia-kirjaston äänikirjojen palveluihin.

• Celia-kirjasto tuottaa äänikirjoja eri-ikäisille ja laajasti eri sisältöjä: runoja, tietokirjoja, satuja, dekkareita, elämäkertoja, historiaa, viihdekirjallisuutta ja oppikirjoja.
• Celia-kirjastoa voivat käyttää kaikki, joilla on jokin lukemista haittaava este, kuten esimerkiksi lukivaikeus, oppimisvaikeus, keskittymisen vaikeus tai näkövamma.
• Käyttäjäksi voi rekisteröityä koulun kautta.
• Kysy lapsen tai nuoren omalta opettajalta tai erityisopettajalta lisätietoja.
• Mikäli rekisteröityminen ei onnistu koulun kautta, voi käyttäjäksi kirjautua myös kirjastoissa.
• Lisätietoja saat Celian verkkosivuilta osoitteessa https://www.celia.fi/celian-kirjat/

Ekapeli Alku http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli

• Soveltuu esikouluikäisille tai vanhemmille oppilaille
• Pelissä harjoitellaan kirjaimia, tavuja ja sanoja.
• Peliä voi pelata tabletilla, käynnykällä tai tietokoneella.

Ekapeli Maahanmuuttaja http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli/ekapeli-maahanmuuttaja

• Peli on suunniteltu erityisesti maahanmuuttajalasten suomen kielen perustaitojen harjoitteluun
• Huomioi erityisesti maahanmuuttajille haastavat pohjoismaiset aakkoset Ä ja Ö, useat vokaaliyhdistelmät tavun sisällä sekä vokaalien ja konsonanttien kestoerot.
• Peli on saatavilla seuraaville kielille: englanti, arabia, venäjä, kurdi, kiina, somali ja viro.

Tokapeli on oppimispeli kaiken ikäisille https://tokapeli.fi/

• Tokapeli on vielä kehittämisvaiheessa, mutta sitä voi pelata jo nyt.
• Peliä voi pelata tabletilla, kännykällä tai tietokoneella.
• Tokapelin avulla voi harjoitella oppi- ja tietokirjojen sisältöjä aiempaa paremmin.
• Pelin avulla harjoitellaan löytämään oppikirjasta ydinasiat.
• Pelin avulla voi myös harjoitella tunnistamaan oikean tiedon väärästä.
• Tokapelissä opettajat voivat tuottaa ainekohtaista sisältöä ja jakaa sitä muille käyttäjille.

Kaikille luokka-asteille soveltuvia tukimuotoja

Tue lapsen tai nuoren motivaatiota lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelussa

• Lukihaasteiden kanssa kamppaileva lapsi tai nuori tarvitsee huomattavasti enemmän tukea, kiitosta, kannustusta sekä motivoivia harjoituksia
• Hyödynnä tehtävätyypeissä oppilaan kiinnostuksen kohteita; motivaatio ja vireystila nousevat, kun asia kiinnostaa.

Käytä tarvittaessa selkokieltä

• Toimi näin erityisesti tehtävänanto- ja koetilanteissa.
• Tämä soveltuu erityisen hyvin kaikille ryhmille, jossa on eritasoisia oppijoita.
• Käytä tavallisia rakenteita.
• Vältä kirjakieltä.
• Kerro yksi asia kerrallaan.
• Käytä yleisiä ja tuttuja sanoja.
• Käytä tavallisia kielikuvia.
• Jos käytät epätavallisempaa sanaa, selitä se.
• Selkopuheen rytmi on rauhallinen eli tavallista puherytmiä hiukan rauhallisempi, muttei luonnottoman hidas.
• Tutustu tarkemmin selkokielen ohjeisiin puhutussa ja kirjoitetussa kielessä https://selkokeskus.fi/selkokieli/ 

Käy opetettavan asian uudet, vierasperäiset ja abstraktit sanat tunnin alussa lävitse

• Oppilaan on helpompi lukea uutta tekstiä, kun uudet tai haastavat sanat on käyty etukäteen lävitse.

Eriytä kokeilla

• Anna kokeeseen riittävä lisäaika.
• Kokeen voi tehdä kokonaan tai osaksi suullisesti.
• Anna tarvittaessa oppilaalle mahdollisuus suulliseen täydentämiseen heti kokeen jälkeen.
• Kokeen alussa koekysymykset voi käydä yhdessä lävitse (ennen varsinaisen koeajan alkamista).
• Kokeen voi tehdä tarvittaessa myös osissa.
• Jos oppilaalla on hienomotorisia vaikeuksia, voi reaaliaineiden esseevastauksia toisinaan kirjoittaa osittain tai kokonaan koneella.
• Harkitse myös muita tapoja osoittaa osaaminen. Osalle tukea taritsevista oppilaista alisuoriutuu perinteisissä kokeissa, koska jännitys häiritsee keskittymistä. On lapsen tai nuoren edun mukaista miettiä, millä muilla keinoilla hän voisi osoittaa osaamistaan.

Eriytä kotitehtävillä

• Kotitehtävien määrä ja taitotaso on hyvä miettiä tarkkaan, jotta oppilaan motivaatio pysyy hyvänä.
• Kannattaa kysyä huoltajalta, kuinka paljon aikaa tehtävien tekemiseen kuluu.
• Anna oppilaan valita esimerkiksi neljästä tehtävästä kaksi tehtävää. Osittainenkin valinnanvapaus nostaa motivaatiota tehdä tehtäviä.
• Vähennä tarvittaessa kirjallisten kotitehtävien määrää ja pohdi, millä muilla tehtävätyypeilla oppilas voisi harjoitella taitoja.
• Jos kotitehtävien tekeminen ei jostain syystä suju kotona, voi niitä tehdä myös oppitunnilla tai läskyparkissa.

Tuo vaihtelua lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin pelillisyydellä

• Käytä erilaisia sananselityspelejä.

Käytä pistetyöskentelyä jo opittujen taitojen vahvistamiseen.

• Oheisesta tiedostosta saat vinkkejä pistetyöskentelyn toteuttamiseen eri luokka-asteilla ja eri oppiaineissa: Opetusvinkki: pistetyöskentely pähkinänkuoressa (PDF)

Esiopetuksen lukivalmiuksien tai alkuopetuksen lukemisen ja kirjoittamisen tukimuotoja

Käytä mahdollisuuksien mukaan kuvatukea

• Tärkeitä ovat erityisesti päivän tapahtumien ja yksittäisen tunnin tapahtumien visuaalinen tuki.
• Huomioi myös siirtymätilanteet.

Hienomotoristen taitojen harjoittelu tukee kirjoittamistaidon kehittymistä

• Kaikenlainen askartelu ja käsillä tekeminen tukevat kirjoittamistaidon kehittymistä.
• Kokeilkaa erilaisilla välineillä, erilaisille pinnoille ja erikokoisille alustoille piirtämistä ja maalaamista.
• Osa lapsista voi kokea sormilla maalaamisen miellyttävänä.
• Hyödynnä myös ulkona tapahtuva käsillä tekeminen: katuliiduilla piirtäminen, hiekkaan tai lumeen piirtäminen.
• Huomioi samalla myös mahdollisest aistipulmat. Osa aistipulmaisista lapsista voi kokea tietyt materiaalit ahdistavina. Mieti silloin, millä muulla keinolla kyseistä taitoa voisi harjoitella. (Katso myös vinkit aistipulmiin osio.)

Kirjainten muotojen opettelu kehon avulla yhdistää karkeamotorisen harjoittelun kirjainten harjoitteluun

• Tämä harjoituttaa oppilasta kirjainten suuntien hahmottamiseen.
• Kirjaimia voi tehdä lattialla maaten tai seisten.
• Seinälle kiinnitettyyn paperiin erilaisten muotojen ja kirjaimien harjoittelu isojen kehon liikkeiden avulla.
• Tällä harjoituksella voidaan myös nostaa vireystilaa kynätyöskentelyn lomaan.

Onko oppimateriaalin kieli ja ulkoasu oppilaalle sopivalla tasolla?

• Hyötyisikö oppilas lukemaan opettelussa helpotetusta kirjasta?
• Onko oppimateriaali visuaalisesti selkeää?

Lukekaa joka päivä luokassa ääneen

• Lisää ymmärrystä kirjoitetun ja puhutun kielen yhteydestä. Samalla sanavarasto laajenee.
• Kertaa myös tarinoiden sanoja ja niiden merkityksiä
• Kiinnitä erityistä huomiota abstraktien sanojen opiskeluun. Erityisen haastavista uusista sanoista voi kerätä akkostettua listaa esimerkiksi luokan takaseinälle.
• Muistele oppilaiden kanssa, mitä tarinassa tapahtui.

Nimeämisen harjoittelu

• Käyttäkää kaikissa oppimisympäristöissä aikaa erilaisten asioiden ja esineiden nimeämiseen.
• Tässä vahvistuvat sekä nimeämisen taito ja samalla kasvaa myös sanavarasto.

Visuaalisten mielikuvien käyttäminen kirjainmuotojen hahmottamisessa

• Seinälle voi kiinnittä esimerkiksi eläinhahmojen muotoiset kirjaimet.

Tarinoiden kertominen tarinakuutioiden avulla kehittää sanavarastoa ja nimeämisen taitoja

• Oppilas heittää kuvallisia kuutioita ja keksii tarinan niiden avulla.

Luo  aistiesteetön lukunurkkaus, jossa on tarjolla vaihtuva kirjakokoelma

• Rauhallisen nurkkauksen voi luoda itsetehdyn sermin avulla, esimerkiksi vaaterekki, jonka päälle ommellaan kankaasta näköeste
• Nurkkauksessa voi olla säkkituoli tai tyynyjä, joka mahdollistaa eri asennoissa lukemisen
• Nurkkauksessa voi olla myös aistitarvikkeita keskittymisen ylläpitämiseksi, esimerkiksi nystyrätyyny, painoeläin, oma pehmoeläin tai painopeitto.

Tukimuotoja erityisesti yläkoulun lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin

Auta oppilasta laatimaan juuri hänelle sopiva lukusuunnitelma kirjan lukemiseen tai kokeisiin harjoitteluun

• Lukusuunnitelma kannattaa kirjata kalenteriin tai sähköiseen, jolloin sähköiset muistutukset auttavat hahmottamaan lukusuunnitelmaa.

Anna oppilaalle oma paperinen kirja,  johon hän saa tehdä omia merkintöjä

• Osalle oppilaista sähköisen materiaalin lukeminen voi olla haastavaa.
• Lisäksi  itsetehtyjen merkintöjen avulla nuori voi muistaa paremmin lukemansa.

Anna oppilaalle muistiinpanot etukäteen tai anna hänen kuvata taulun muistiinpanot

• Kuunteleminen ja muistiinpanojen tekeminen yhtä aikaa voi olla on haastavaa.
• Jos oppilaalla on lukivaikeuksien lisäksi esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmia tai hahmotuksen pulmia, on kuunteleminen ja muistiinpanojen tekeminen yhtä aikaa erittäin haastavaa.

Rajaa tarvittaessa aihetta kirjoitustehtävissä

• Määrittele otsikko ja aiheen näkökulma riittävän tarkasti.

Lukivaikeuksista johtuvista virheistä ei anneta virhepisteitä kokeissa

• Tähän on hyvä kiinnittää huomiota erityisesti vieraissa kielissä, joissa ääntäminen on hyvin erilaista kirjoitusasuun nähden (esimerkiksi englanti).
• Tehtäviä tai kokeita korjatessa ei myöskään kannata korjata jokaista virhettä, sillä tämä yleensä laskee motivaatiota.
• Virheet voi käydä myös suullisesti lävitse, jolloin on hyvä keskittyä yleisimmin esiintyviin virheisiin.

Vinkkejä lukemisen ja kirjoittamisen taitojen tukemiseen kotona

• Lapsi kertoo tarinan aikuiselle ja aikuinen kirjoittaa sen muistiin tietokoneella.
• Tietokoneella voi pelata pelejä, jotka vaativat lukemisen taitoja (erityisesti tarinalliset tai juonelliset pelit).
• Oman tarinan, kirjan, sarjakuvan tai lehden tekeminen tietokoneella. Näihin on olemassa erilaisia sovelluksia.
• Päiväkirjan kirjoittaminen tietokoneella tai käsin.
• Kannusta etsimään tietoa internetistä: laulunsanat, reseptit tai omaan harrastukseen liittyvät asiat.
• Lukekaa kirjaa kaikulukuna: Aikuinen lukee ensin virkkeen tai useamman virkkeen (lapsen taitotaso huomioiden). Lapsi lukee sman tekstin uudestaan perässä.
• Kirjan lukeminen vuorotellen virke kerrallaan.
• Lapsi voi lukea kirjaa sisarukselle, pehmoeläimelle tai lemmikille.
• Lapsi tai nuori kuuntelee äänikirjaa ja seuraa samalla paperisesta versiosta tekstiä.
• Luo lapselle yllättävä lukupaikka: majassa taskulampun valossa, välipalalla sarjakuvan lukeminen tai vessassa lukeminen (mikäli soveltuu perheen sääntöihin).
• Kannusta erilaisten vapaa-ajan ohjeiden tai luetteloiden lukemiseen: askartelu- ja käsityöohjeet, peliohjeet, rakennusohjeet, ruokaohjeet, tuoteselosteiden lukeminen, kauppakuitin lukeminen, ostoslistan tekeminen tai sen lukeminen kaupassa.

 

 

 

Hahmottamisen taitoja tarvitaan kaikessa tekemisessä

Itsenäinen tekeminen vaatii aina sekä hahmottamisen että toiminnanohjauksen taitoja. Katso siten myös vinkit lapsen tai nuoren oman toiminnanohjauksen tueksi.

Pohdi jokaisen väitteen tai kysymyksen kohdalla seuraavia asioita:

• Toimiiko asia oppilaan/ luokan kohdalla? Kyllä/ ei.
• Miten voidaan kehittää?

Tuki tilan ja suuntien hahmottamiseen

Hahmottaako oppilas oppimisympäristön ja koulurakennuksen?

• Osaako lapsi tai nuori kertoa, missä kohden rakennusta hän tällä hetkellä on?
• Osaako lapsi tai nuori selittää, miten kuljetaan vessaan tai muuhun tilaan koulurakennuksessa?

Kulkureitit koulun sisällä ja pihalla ovat selkeitä.

• Hahmottamisen tueksi voi lisätä merkit lattiaan tai seinään, jolloin oppilas osaa suunnistaa oikeaan tilaan. 
• Kulkureitit on hyvä käydä oppilaan kanssa yhdessä läpi, kunnes kulkeminen sujuu.
• Harjoittele oppilaan kanssa vaihtoehtoisia reittejä kulkea koulun sisällä tai pihalla.  
• Käytä tarvittaessa avustajan tukea, kunnes kulkeminen sujuu. 

Oppilas osaa kulkea liikuntatuntien suorituspaikoilla tai muihin koulun ulkopuolisiin oppimisympäristöihin.

• Opeta maamerkit, joiden avulla oppilas selviää kohteeseen. Tämä voi vaatia paljon toistoa. 
• Ennakoi uudet paikat ja tilanteet sanallistamalla niitä oppilaalle etukäteen. Tällä vähennetään uusiin tilanteisiin liittyviä pelkoja. 
• Varmista, että oppilas hahmottaa myös ajan, joka kulkemiseen tarvitaan. 
• Opeta oppilas pyytämään tarvittaessa apua. Avun pyytäminen on tukea tarvitsevalle oppilaalle usein vaikeaa. 

Oppilas osaa kulkea ryhmän mukana eri toimintoihin.

• Kun oppilaat liikkuvat vapaammin siirtymätilanteissa, on oman itsen hahmottaminen tilassa hankalaa. 
• Harjoittele oppilaan kanssa usein toistuvia arjen toimintoja: välitunnille siirtyminen, oman luokan löytäminen, käsienpesu ja ruokailu.
• Sanallista tilanteet selkeästi. 

Tuki visuaalisen hahmottamiseen

Luokkahuone on selkeä ja siisti.

• Ylimääräiset tavarat ovat poissa kulkureiteiltä. 
• Seinäpinnoilla on vain oleellinen ja tärkeä materiaali. 
• Kuvaamataidon töitä pidetään kerralla vain rajattu määrä seinällä.

Tavaroilla on loogiset paikat kaikissa koulun tiloissa.

• Kiinnitä huomiota tähän erityisesti tunneilla, joilla oppilas hakee itse tavaroita: kuvataide, käsityöt, liikunta ja kotitalous. 
• Tarvittaessa merkitse tavarat ikätasoisesti kuvin, sanoin tai värikoodein. 
• Ota tavaksi järjestää luokkahuone tunnin ja toiminnan jälkeen yhdessä oppilaiden kanssa.

Oppilas saa tukea ajan hahmottamiseen.

• Kertaa oppilaan kanssa säännöllisesti viikonpäivät, kuukaudet, eilen, tänään, huomenna, ensi vuonna. 
• Anna lisätukea ajan ja kellotaulun ymmärtämiseen. 
• Pohdi, ymmärtääkö oppilas analogisen ja digitaalisen kellon välisen suhteen.  
• Jos oppilas ymmärtää paremmin digitaalista kelloa, käytä silloin sanallistamisessa sitä. Jos oppilas ymmärtää paremmin viisarikelloa, käytä sitä. 
• Ennakoi jäljellä olevaa aikaa ja käytä ajasta puhuessasi visuaalisia apuvälineitä: Time Timer, tietokoneen ja kännykän sovellukset. 

Oppilaan tai luokan kanssa harjoitellaan säännöllisesti lukujärjestyksen ja kalenterin käyttöä.

• Oppilaalla on helposti saatavilla oma lukujärjestys. 
• Laaditaan yhdessä tai käydään yhdessä läpi päiväohjelma/ viikko-ohjelma. 
• Lisätään oppilaan kanssa yhdessä koepäivät ja muut tärkeät päivät kalenteriin. 

Anna lisäaikaa hahmottamista vaativissa tehtävissä.

• Anna vihjeitä hahmottamiseen. 
• Auta oppilasta hahmottamaan, paljonko aikaa on käytettävissä tehtävän tekemiseen. 
• Kannusta. 

Oppilas saa tukea kotitehtävien hahmottamiseen.

• Kirjoita tehtävät taululle/ älytaululle. 
• Läksyjen antamisen yhteydessä voi älytaululla näyttää kuvaa kirjan kannesta, jolloin oppilas hahmottaa, mistä kirjasta läksy tulee.
• Harjoittele oppilaan kanssa repun pakkaamista, kunnes pakkaaminen sujuu. Jos oppilas ei hahmota, mitä reppuun laitetaan, voi häneltä jäädä osa annetuista läksyistä kouluun.

Oppilas saa visuaalisia taitoja harjoittavia tehtäviä.

• Etsi virheitä kuvista. 
• Etsi eroavaisuudet kahdesta kuvasta. 
• Täydennä kuviin yksityiskohtia: ihmisiä, rakennuksia ja eläimiä. 
• Tarinatuokiolla oppilas etsii kuvista yksityiskohtia. 
• Keskustele oppilaan kanssa kuvista ja tarinoista.  
• Pelaa visuaalisia pelejä, kuten muistipelejä. 
• Nuoren kanssa voidaan siirtyä keskustelemaan abstrakteista teemoista.